Stressi ja pysähtyminen
Eilisen reenipäivän jälkeen päässä vaan suhisee – paljon asioita, joita koitan omaksua, arkeen ja reeneihin osata soveltaa, minulle ja Pokulle sopivina annoksina…
Pysähtymisestä päällimmäisenä ajatus kuinka minä olen omalla stressillä rauhallisen ja tasapainoisen mielentilan este Pokulle. Poku on herkkä koira ja lukee minun mielentilat. Minun mielentilat vaikuttaa suuresti Pokun mielentilaan. Olen kiree, lyhyt pinna, ei malta, huonot unet, valvomista yöllä, tekemättömät työt ressaa, koko ajan miljoona hommaa mitä pitäs tehdä, en osaa rauhottua kunnolla….Olen ollut nyt reilu 7v kauppiasyrittäjä, pisimmät ”lomat” olllut 3 x 4pv pois kaupalta. Ekat viisi vuotta meni suht jees, viimeset kaksi vuotta ollut raskaampia lonkan keinonivelleikkauksen jälkeen. Puol vuotta meni neljällä särkylääkkeellä, jatkuvilla kivuilla, keppien kans kulkien. Normityöt + kaupan uudistus. Leikkauksen jälkeen just saikulta (3kk saikku jonka osittain töissä, toipuminen noin vuosi) ja alkoi kaupan muutto. Ja normityöt tietty päälle. Vei voimat aikas total. Tämä minun kokoaikainen rauhaton mieli vaikuttaa Pokuunkin sekä jokapäiväisessä elämässä että reeneissä. Lomaan töistä en pysty mutta koitan muuten tasapainottaa elämääni mukavalla tekemisellä ja riittävällä levolla, liikunnalla ja terveellisellä ruoalla. Kaikee sopivasti. Onneks nyt töissä on Petra, joka pystyy pitään kauppaa pystyssä ja voin tehdä osapäivää niinku tänäänki. Tänään aamulenkin jälkeen Poku tuli jalkoihin makaamaan, oli jo kiire tehdä eväät ja mennä töihin. Se katse (sää taas häsäät) melkeen itku tuli ja olisin halunnu ottaa sylirauhaan ja jäädä kotiin. Mut pakko oli mennä.
Tänään aiheena pysähtyminen. Unohdin ostaa pyykinpesuainetta ja sitä lähihuoltsikalta ostamaan ja sielä pihassa ajattelin tehdä reenin. Kroati autoon ja laitoin sakupojan metrin taluttimeen autolla. Selkeästi talutin on merkki että reenataan ja kierrokset alkaa heti nousemaan. Omalla tontilla ovat vapaana niinku myös lenkeillä. Ei siis tarvinnu lähtee mihinkään vaan reeni voitiin tehdä omassa pihassa. Portille matkaa n 30m ja portti käytiin avaamassa, yhdessä, taluttimessa, kontaktissa, pysähtyen piiiitkiksi ajoiksi, jolloin vaan oltiin. Matka portille ja takas kesti lähemmän puol tuntia. Tyyppi selvästi prosessoi asiaa: välillä veti, haisteli maata, haisteli ilmaa, haukkui, rapsutti itseensä, vinkui, noukki heiniä (jotka kuitenki jätti) – mutta myös tuli kanavalle, istui hiljaa, antoi silittää. Eikä kertaakaan tullu iholle ikä näpsiny. Jos olisin antanut ensimmäisenkin istu -käskyn niin pakka olis levinny (näin ilmeestä) ja olis ollu kiinni
Jätän nyt lauma -reenit siinä muodossa mitä olen tehnyt pois ja teen pysähtymisreeniä. Uskon että tämän kautta päästään tekemään laumareeniäkin 🙂
