Eteen ja irrotusta
Rauhareeniblogista tuliki reeniblogi mut haittaaks? Liityy kuintekin niin kiinteesti yhteen.
Tänään piti mennä Poriin reenaan mut tuplabuukkauksen takia jäi mutta reenasin itekseni.
Eteenmenoon otin nyt sinisen normiämpärin että näkyy, Auton jätin niin, että koirat ei nähny että vein ämpärin 50 askeleen päähän. Niin ei nähny mutta tiesi kyllä. Ämpärin päällä oli lelu, että saa kunnon palkan. Tässä vaiheessa näin alussa haluan vain ja ainoastaan että lähtee suoraan eteenpäin täysillä. Lähti!
Ennen reenausta oltiin puolisen tuntia mettässä eikä mukana ollut leluja – yleensä aina sakupoika kuljettaa, jotain tarttee kantaa suussa aina. Lenkin jälkeen laitoin autoon siksi aikaa kun vein ämpärin ja otin autosta remmiin, mistä tiesi viimeistään että nyt reenataan.
Oli se ensimmäinen irrotus todella hankala kun ei millään olisi malttanut luopua. En hermostunut (ainakaan paljoa 😉 ), maltoin antaa Irti -käskyn rauhallisella äänellä mutta otin lopulta lelun pois vääntämällä korvasta. Useamman kerran irrotti mutta iski heti takas, siis oikeesti ymmärsi mitä piti tehdä mutta kielloista huolimatta puri kiinni ilmeellä ”äläuntanääettäirrotan”. Siis sikaili. Ei uskonut vaikka kielsin tiukalla Ei -käskyllä. Sikailusta saa komentaa ja jos ei sanaa usko niin vääntää korvasta. Auttoi. Ei nyt ihan ihanneirrotusta mutta pienellä viiveellä yhdestä käskystä/ekalla kiellolla härppiä.
Oli kans aika vaikeaa lähteä ämpäriltä, jossa lelu takas 50 askeleen päähän lähetyspaikalle. Vaatimus oli remmi löysällä ilman kiljumista kontaktissa – siitä pääsi. En vaatinut heti täyttä matkaa vaan kasvatin matkaa vähitellen. Ääntelyä en noteerannu vaan jatkoin matkaa. En seurauttanut vaan mennään -käskyllä, jolla riittää että on mukana löysällä remmillä. Jos alkoi huutaan ja kiljuun kitarisat levällään tai alkoi kiskomaan ämpäriä kohti niin pysähdyin hiljaa paikoillani. Ja keskityin siihen että olen rento. Kun tuli luo hiljaa ja otti kontaktin niin lähetin eteen. Lopuksi sai kantaa lelun autoon.
Kehuminen pitää muistaa tehdä todella rauhallisella ja hiljaisella äänellä. Tai olla hiljaa. Voisi ehkä olla parempi että olen hiljaa, kun en sano mitään tarkoittaa että kaikki on hyvin ja näin tulee jatkaa? Tätä tarvii testata. Liika höpöttäminen saa koiran vain entistä enemmän kierroksille – ja mun on kauheen vaikee olla hiljaa.
Huomenna alkaa kuukauden reenitauon jälkeen valkkuryhmätki. Pääsee taas porukkaan ja ohjatuun reeniin.
On tää vaikeeta mutta toisaalta mielenkiintoista. Mä vielä kyllä opin toimiin tuon kiihkokallen kans 🙂
