FH -koe ja taas takas mielentilaan
Kun tuli koutsilta lupa ilmota kokeeseen niin minähän ilmosin – vaikka kaikki vähä vaiheessa. Kaks viikkoon oli intensiivistä jälkee. Vieraita, harhoja, esineitä, ojien ylitystä, teiden ylitystä, sänkkäriä, pitkää heinää, rehupeltoo, vieraita peltoja… että sai toi yhteistyön reenaus tekniikan alle hetkeksi.
Tulosta kokeesta ei tullut mutta roppakaupalla oppia. Mm että suora ei tarkoita suoraa pisteestä A pisteeseen B vaan se on yhtäjaksoinen jälki (ehkä jopa spiraalia, kaarretta tms) kunnes tulee kulma tai piikki. Ja että 10-15 cm rehupelto ei välttämättä ole tasaista peltoa vaan se voi olla rutikuivaa savimaata jossa on sielätäälä rehutupsuja, välillä jopa pitempiä pätkiä. Mulle sattu arpaonnella tämmönen pelto ja meinasin paalulta lähtee kotio kun ajatus oli että olenko epäreilu koiralle jos sen tolle pellolle vien. Seilausta paalulta alkaen (mun epätoivo varmaan tarttui koiraan) mut kun tuomari oli menny niin taaplattiin jälki loppuun, työnjatuskan kans. Mut äärettömän opettavainen päivä!
Nyt sitten toki jäljestetään mutta keskitytään reenaan suhdetta, se kun auttaa myös työskentelyä jäljellä. Viimeks jälkireeneissä Niina sano että ihan pikkasen alkaa näkyyn laumalla olo – jota tarviteen etenki esineilmasussa.
Ens su on Päivin reenit ja nyt sit tällä viikolla päivittäin reenattu. Eri paikoissa, koira remmissä (muuten lähteny hakeen keppejä, risuja, käpyjä tms sijaistoiminnaksi ettei tarttis keskittyä vaan sais riekkua). Viimeksi läksyksi saatua kontaktista laumakehua ensin, sen jälkeen namia taskusta. Jos on superhieno niin palkka on useita nemeja. Lopuksi superonnistumiseen purkki taskusta ja autoon. Ihan ääntön ei ole ollut mutta aikas, liiviin käy mutta irrottaa heti. Saanu jopa kieltää eikä ala kiehuun.
Tänään kolmas päivä putkeen että reenattu 1-2krt/pv ja tänään ekaa kertaa ei tuli kanavalle, pysyi siinä ilman että piti laittaa remmiin. Tein peruskontaktin lisäksi ”seuruuta” (=kulki mukana kontaktissa) muutamaa askelta eteen, käännöksiä molempiin suuntiin, kaarroksia molempiin suuntiin ja peruutusta. Kaikkia pienissä pätkissä. Ensin tehtävä, kehu, tauko, nami taskusta (jokakerta ei namia vaan pelkkä kehu), uus tehtäävä, kehua kun kanavalla, tauko, namia. Lopussa superonnistumisesta purkki, superkehut ja autoon. Hei, mä alan uskoon että saadaan joskus vielä tottisosuus tehtyä ilman kiehumista, hyvässä mielentilassa mahtavalla yhteistyöllä, sillä voimalla mitä Pokussa on 🙂
