Kotireenausta ja sylirauhaa
Ollaan reenattu autosta hiljaa tuloa vähintään pari kertaa päivässä, useimmiten neljä kertaa. Aamuin illoin mennään autolla mettään ja reeni siinä samalla. Itse olen ylpeä etten ole kertaakaan päästänyt autosta suoraan, aina ensin aivot päähän ja hiljaa. Vaikka ollut kiire
Samaten lenkillä (tai lenkiltä tullessa takas autolle) ollaan reenattua lelun ottamista autosta. Oltava hilljaa ja istuttava rauhassa. Kerran meni hermo ja nappas lelun mutta pantarauhalla sain lelun pois, laitoin takas autoon ja aloitin alusta
Patukan taskuunlaitto ja sieltä ottaminen etenee kans. Kun liike pysähtyy kun tulee ääntä niin tällä saanu ennakoitua ettei varasta. Eikä ole varastanut
Eilen illalla tehtiin pitkästä aikaa sylirauhaa. Päästin Pokun sisälle ja menin itse samantien lattialle ja pyysin luo. Enneku ehti mennä maate omalle petilleen. Hyvin rauhottu ja alkoi kuorsaan 😀 Muutaman kerran nosi päätään kun kroati ramppas kissojen perässä, ja katit miuku. Rauhareenausta pitää taas ottaa enempi ohjelmaan
Muuten onnittelen itseäni etten ole edes meinannut hermostua kertaakaan! Pihakonginsa kans ku aamulla temuaa pihassa niin tietty haluis että lähtisin mukaan riehuun. En lähde ja ei meinaa tulla autoon. Rauhallisesti odotan että aikansa auton ympäri juostuaan menee itse autoon. Kehun ja annan namia. Alkaa jo nätisti irrottaa konginsa autossa. On antanut hienosti kongin jos otan sen pois ennen autoon menoa. Jos on mennyt autoon kongin kans ei halua irrottaa (saanu pois riitelemättä kun kaadan vettä suuhun). Eilen irrotti nätisti autossa.
Ja keskiviikkoreenit lopetan. Miksi ajella Ylöjärvelle ja vielä maksan siitä kun ei kyetä ryhmän mukana tekemään (vielä!) Mun pitää ensin saada Pokun mielentila hyväksi (saattaa kestäääää) ja vasta sitten alkaa tekeen jotain teknistä. Kun muut alottaa sen teknisen tekemisen heti. Ja kun toi on niin kohno noiden lelupalkkojen perässä. Reenitila on pieni ja se että mä olen koko ajan silmät selässäki varuilla ettei törmäillä/häiriköidä muita saa Pokunkin oleman rauhaton. Lisähaastetta tuo hallin toisessa päässä reenaava tokoryhmä ja tokoreenaus on nykyään melkosta lelusirkusta – siellä vinkuu lelut, lentelee pallot, kiljutaan ja riehutaan (saman hallin toisessa päässä) mikä ei millään lailla ainakaan rauhota meidän reeniä. Nyt ennenkaikkea mun pitää olla rauhallinen ja määrätietonen ja tietää tasan tarkkaan mitä tehdään niin se on vaan nyt liian haastavaa tuossa metelissä ja pienessä tilassa ryhmäreenissä. Lisäksi mun työntekijä joka on päästäny mut töistä ajoissa lähteen Ylöjärvelle on huhti-toukokuun työssäopissa eli mun pitäs olla kuuteen pitämässä kauppaa. Kiireellä (pinna kireellä) ei kannata lähtee. Ostellaan irtotunteja kun tulee tunne että haluis koittaa ryhmäreenejä. Ja palataan takas kun mielentila hallinnassa.
