päktupeisik….
Eilen Porissa ja kiehuu, kuehuu… Tiä mikä vinksahtanu vai onko kipee? Saikun jälkeen oli (ihmeen) hyvä, rupesin jo tottista tekeen viimeviikolla (tiistai). Tän viikon tiistai ihan kaaos. Aloinko liian äkkiä tekeen tottista? Olis vaan pitäny rauhallisemmin edetä ja vielä enempi painottaa mielentilaa?
No, reenit oli ihan samaa kaaosta ku alkuviikosta. Häkistä ei millään meinannu päästä ulos rauhassa, ulostullessa liiviin kiinni, ääntä, riuhtomista yms yms. Muuta ei sitten tehtykään kun oltiin auton vieressä, pidin pannasta kunnes oikeesti rauhottui. Itseeni olen tyytyväinen kun en yhtään hermostunut, jaksoin hyvin odottaa, olla rauhallinen ja käyttää rauhallista ääntä. Lopulta saatiin rauhalliseen ja hyvään mielentilaan, josta takas autoon. Autossa oli lopulta väsynyt ”nalleilme” koira 🙂
Nyt sitten saa ihan täysin unohtaa kaikki tottisliikkeet ja keskittyä vain ja ainoastaan mielentilaan. Ottaa perusrauhareenit reeniohjelmaan. Tehdä autosta poistulot perusteellisemmin (taas, ehkä oon vähä lipsunu eli kun istuu ja on hiljaa saa tulla vaikka mieli ei ole rauhallinen).
Ja pitää koittaa seurata ettei ole kipee. Pallien poiston jälkeen ruokahalu kasvoi heti ja pohjavilla tippuu – hormoonitoiminta muuttunut. Vaikuttaako se, Poku ON herkkä?
Tuntuu että ollaan taas lähes samassa tilassa kun vuosi sitten. Mutta sitä tää on: ylämäki, alamäki, tasasta, takapakkia……ja ehkä just siks mielenkiintoista :- )
