Perjantain rallyreeneissä reenattiin tarjoomista. Tästä innostuneena päätin opettaa tarjoomalla molemmille ”moron” (tassu nousee pään korkeudelle). Ensimmäinen kriteeri on että liikauttaa vasenta tassua. Nupo etenee hienosti. Saksalaisella äääärettööömän suuria vaikeuksia malttaa. Ja nimenomaan saksalaiselle tämmönen reenaus onkin todella tarpeeseen 🙂
Reeniä tehny lenkin lomassa metsässä namipalkalla. Eka haaste saksalaisen kans on saada luopumaan palkastaan – palkasta, jolla itseään palkkaa (lelu, käpy, keppi, risu, juurakko..). Seuraava haaste saada tyyppi tarjoomaan. Tai juu tarjoo: sivulletuloa, istumista, maahanmenoa, haukkumista…. maltti loppuu ja koittaa ryöstää namit kädestä. Kun ryöstö ei onnistu ja nyrkki on kiinni niin alkaa esitteleen kitarisoja ja hakkuun. Tässä kohtaa usein myös tassu liikahtaa mutta vaikea osua merkkaan kohta jossa hiljaa kun tassu liikkuu. Tässä mun tarvii olla todella tarkka etten palkkaa haukkua. Välillä käy niin että lakkaa yrittämästä ja alkaa repiä juuria maasta tai rallattelee hakemansa risun kans – jonka jätän huomiotta. Usein tässä tilanteessa palkkaan (ensin kehu sitten nami) jo siitä kun lopettaa itsekseen temuamisen, tulee mun luo, pitää kontaktin ja on hiljaa. Että pääsen lopettamaan palkkaukseen hyvästä mielentilasta.
Tänään aamulla loppui tyypin maltti täysin ja kävi kiinni takkiin, koitti taskusta mun tumppuja itselle palkaksi. Otin pannasta kiinni ja pidin sen verran ettei saanut riuhdottua mua liikkeelle. Välillä rauhottu vähän, välillä riuhto, kunnes alkoi puuskuttaan (tämä hyvä merkki muistaakseni). Nätisti irti -käskyllä päästi irti (yllätys!) istui rauhassa josta palkkasin kehulla ja sen jälkeen namilla. Olisin tehny vielä toisen setin lenkin aikana mut namit loppu.
Ja mikä hienointa, en k-e-r-t-a-a-k-a-a-n ole hermostunut, edes meinannut hermostua. Kun roikkui mun takissa niin lähinnä nauratti. Nyt olen omasta mielestäni ollut selkeä ihan aina – huutamalla, näpsimällä tms epätoivotulla käytöksellä ei saavuta mitään. Oikeasta toiminnasta palkka.
Ja tää reenaus jatkuu…..
Ollu pääsiäisestä asti vatsaongelmaa, eilen kävin ultrassa ja maanantaina lääkärin tuomio. Että vähä vajaalla menty – mutta pikkasen puuhasteltukin
Ekaks ne autosta tulot menee vähitellen jokapaikassa jakeluun, nyt on todella vaikeeta jälkipellon laidalla kun sinne jäljelle on niiiiiin kauhee hinku. Samaten autolta pellolle pitäs mennä nelivetoo. Mut reeniä reeniä 🙂
Eilen piiiiitkästä aikaa pihassa vähä tekniikkaakin. Seuruupätkiä kaarroksin, palkka vain kun oli ihan hiljaa (paikka vielä mitäsattuu mut nyt siihen en vielä puutu). Jäävistä istuminen. Yllättävän hyvin ja tekemisestä jäi todella hyvä fiilis. Kiihkeyttä piisas mut ääntä todella vähän, hyvä ilme, suu auki, lelu sai olla minulla ja yllättävän vähän sitä edes vilkuili. Myös minulla oli rento olo. Kaikkiaan rento ja hieno yhdessä tekemisen fiilis 🙂
Yks 400 askelta ilman nameja, 3 kulmaa ja 3 esinettä jälki tehtiin torstaina. Pikkasen sai pidättää mutta jäljesti ku juna raiteilla, paitsi yksi kulma piti hakea. Esineet ilmaisi mutta hitaasti ja kaikkea muuta jäljen suuntaisesti esine nätisti tassujen välissä. Että töitä vielä riittää, mut kausi vasta alussa. Niinan kans sovittu, että FH -kokeeseen loppukesästä!
Hyppyäkin nyt aloitettu kun eturauhanen tsekattu, että on kunnossa. Aksahyppy pihassa 40-45cm ja ihan silleen ohimennen sen hypyytystä. Aikas usein rima tippu. Metsässä kuitenkin hyppäs ihan paikaltaa 60cm korkeen kaatuneen puun yli tasajaloin, josta päättelin että vaan hutiloi aksahypyn kans. Nyt aksahyppy ollut 30cm. Poku kun on aikas iso, liikunta on enimmäkseen vapaana metsässä juoksentelua, ei ole hyppinyt esteitä juurikaan niin jo tuo 30cm hyppy on sen kropalle uutta. Että vähittellen
Pelto suht sula, paalun sai pystyy, aurinko paisto, pääsin töistä jo iltapäivällä… eiku jälkikauden korkkaus!
Helppo n 500 askelta, kaks suoraa kulmaa, kaks esinettä. Tunnin vanhennus ja käytin koirat mettälenkillä. Aika ajaa jälki – rakeita taivaan täydeltä! No, reenataan kelissä ku kelissä. Tuli eka rakeita, sit vettä ja taas rakeita. Sillee reippaasti. Ei tuntunu vaikuttavan koiraan, jäljesti sen mitä jäljesti. Mut kyllä ihan omiaanki enimmäkseen. Mut mä olin pro: en hermostunut, en hoputtanu, en ohjannu, ja tiesin missä jälki on ! Aikansa haahuiltuaan aina sen jäljen kyllä haki. tästä on hyvä jatkaa. Ikinä en muista että olisin näin surkeen jäljestyksen aikana itse ollut näin varma, rauhallinen ja päättäväinen. Tää tästä :-=
jep, mulla kokonaiset 5 vapaata (7 vuoden sisällä tämä 3. kerta kun näin pitkä vapaa!!!!) ja mä tietty kasasin odotuksia läjäpäin. Ja joku stanan mahatautikuume iski 🙁
Torstai oli eka vapaa ja ainut ” normipäivä”. Porissa reenaan, autosta tulo oli yyber hankalaa ja sen ja sisälle menon kans tanittiin. Vaikuttaa ehkä kun ei olla reeneissä käyty niin kun hallille pääsee niin pää repee. Ehkä sekin vaikutti kun kroati pääsi reenaan pihaan ennen. Ja se että ollaan reenattu vaan kotona ja lenkillä – tarttee lähtee uusiin paikkoihin enempi. Mut hyviä pätkiä ja etenki pienet seuruupätkät oli hiljaa hienoja 🙂
Lauantaina toi pääs mukaan Treelle kisoihin, ihan vaan reenaan autosta tuloa ja hallin ympärillä kuljeksimista. Toka kierros meni jo paaaljon paremmin.
Sunnuntaina olinki maannu kipeenä petissä 24h kunnes oli pakko lähtee apteekkiin hakeen droppia. Koirat oli ollu lenkittämättä ton 24h mut omalle (aidatulle 7500 neliön) tontille kyllä päässy oleileen. Piti käyttää lenkillä mut voimat meni siihen apteekissa käyntiin joten käväsin pikasen narulenkin (tuli tarpeeseen maalaisille) Äijänkiven parkkiksella. Joka on myös reenikentän parkkis. Ihmeen hyvin malttoi.
Maanantaiaamuun meniki sit taas petin pohjalla mutta aamusta lähdin mettään ajatuksella että jos alkaa pukkaan kylmää hikee taas niin meen kotio. Muuten oli klo 10 ”näin teen jäljen” koulutus (onneks teoriaa kahvipöydän ääressä) ja sinne sit kuitenni lähdin. Ja taas kaamee reeni-into pukkas 🙂 Kun olin suht hengissä kävin iltapäivällä vielä tekeen 4 janan janareenin mettään. Pikkasen oli vaikeeta tulla rauhassa autosta, etenki sen jälkeen kun olin laittanu jälkivaljaat päälle. Eka kerta janalle ja tyyppi todellakin ties mitä ollaan menossa tekeen! Into oli hirrrrvee, enempi olis pitäny rauhottaa matkalla ja etenki ennen janalle ohjausta että olis ollu rauhallisempaa janatyöskentely. Rauhallisemmin sais janalla edetä, vaikka eteenpäin menee ja todella aktiivisesti jälkeä hakee.
Ollaan reenattu autosta hiljaa tuloa vähintään pari kertaa päivässä, useimmiten neljä kertaa. Aamuin illoin mennään autolla mettään ja reeni siinä samalla. Itse olen ylpeä etten ole kertaakaan päästänyt autosta suoraan, aina ensin aivot päähän ja hiljaa. Vaikka ollut kiire
Samaten lenkillä (tai lenkiltä tullessa takas autolle) ollaan reenattua lelun ottamista autosta. Oltava hilljaa ja istuttava rauhassa. Kerran meni hermo ja nappas lelun mutta pantarauhalla sain lelun pois, laitoin takas autoon ja aloitin alusta
Patukan taskuunlaitto ja sieltä ottaminen etenee kans. Kun liike pysähtyy kun tulee ääntä niin tällä saanu ennakoitua ettei varasta. Eikä ole varastanut
Eilen illalla tehtiin pitkästä aikaa sylirauhaa. Päästin Pokun sisälle ja menin itse samantien lattialle ja pyysin luo. Enneku ehti mennä maate omalle petilleen. Hyvin rauhottu ja alkoi kuorsaan 😀 Muutaman kerran nosi päätään kun kroati ramppas kissojen perässä, ja katit miuku. Rauhareenausta pitää taas ottaa enempi ohjelmaan
Muuten onnittelen itseäni etten ole edes meinannut hermostua kertaakaan! Pihakonginsa kans ku aamulla temuaa pihassa niin tietty haluis että lähtisin mukaan riehuun. En lähde ja ei meinaa tulla autoon. Rauhallisesti odotan että aikansa auton ympäri juostuaan menee itse autoon. Kehun ja annan namia. Alkaa jo nätisti irrottaa konginsa autossa. On antanut hienosti kongin jos otan sen pois ennen autoon menoa. Jos on mennyt autoon kongin kans ei halua irrottaa (saanu pois riitelemättä kun kaadan vettä suuhun). Eilen irrotti nätisti autossa.
Ja keskiviikkoreenit lopetan. Miksi ajella Ylöjärvelle ja vielä maksan siitä kun ei kyetä ryhmän mukana tekemään (vielä!) Mun pitää ensin saada Pokun mielentila hyväksi (saattaa kestäääää) ja vasta sitten alkaa tekeen jotain teknistä. Kun muut alottaa sen teknisen tekemisen heti. Ja kun toi on niin kohno noiden lelupalkkojen perässä. Reenitila on pieni ja se että mä olen koko ajan silmät selässäki varuilla ettei törmäillä/häiriköidä muita saa Pokunkin oleman rauhaton. Lisähaastetta tuo hallin toisessa päässä reenaava tokoryhmä ja tokoreenaus on nykyään melkosta lelusirkusta – siellä vinkuu lelut, lentelee pallot, kiljutaan ja riehutaan (saman hallin toisessa päässä) mikä ei millään lailla ainakaan rauhota meidän reeniä. Nyt ennenkaikkea mun pitää olla rauhallinen ja määrätietonen ja tietää tasan tarkkaan mitä tehdään niin se on vaan nyt liian haastavaa tuossa metelissä ja pienessä tilassa ryhmäreenissä. Lisäksi mun työntekijä joka on päästäny mut töistä ajoissa lähteen Ylöjärvelle on huhti-toukokuun työssäopissa eli mun pitäs olla kuuteen pitämässä kauppaa. Kiireellä (pinna kireellä) ei kannata lähtee. Ostellaan irtotunteja kun tulee tunne että haluis koittaa ryhmäreenejä. Ja palataan takas kun mielentila hallinnassa.
Mutku aina ei vaan jaksa. Sen jo oppinu että jos itse väsynyt eikä reeni-intoa niin parempi mennä mettälenkille kun koittaa väkisin alkaa vääntää jotain reeniä
Siksipä Poku on useena aamuna jotunu meneen autoon ilman mitään reeniä. Toisaalta sille varmaan hyvä. Se kun on tottunu että a) temuaa lelujensa kans pihassa tovin enneku mä tulen sinne b) kun tulen vien roskat, avaan portin ja sit tehdään jotain
Autosta tuloa ollaan kyllä reenattu joka päivä. Mä vien noi 1-2krt joka päivä autolla mettään joten reeniä tulee ainakin 2 krt/pv. Hyvin edennyt 🙂 Ja ennenkaikkea olen itse pitänyt kriteereistä kiinni että ei kertaakaan ole tullut autosta ilman lupaa, rauhassa. Hyvä minä 🙂
Tänään kun on vapaapäivä niin lenkillä reenasin patukkalelun ottamista häkin päältä. Aikas pitkälle taskua kohti pääsin enneku ampu kii. Pannasta kii, lelu irti, takas häkin päälle – ja toi jaksoi istua ja odottaa 🙂 reeni alusta uusiksi ja sain otettua lelun. Tuliko ahnedittua mut ku tuli hienosti sivulle niin otin seuruuta. SEuras hiljaa, kun pysähdyin oli hiljaa ja piti katsekontaktin mutta kun taas lähdin liikkeelle tuli ääntä. Taisin liian äkkiä tekeen tekniikkaa, olis pitäny reenata mielentilaa vieläki enempi.
Eilen alotettiin reeni autosta ulos aivot päässä vaikka kroati räkyttää ja tänään tuliki sitten reenattua – 6 kertaa!
– aamulla mettäkenkille autolla – autosta tuloreeni
– Ylöjärvellä kroatin reenien jälkeen – autosta tuloreeni + hallin ovelle menoa
– Pikalenkki mettässä – autosta tuloreeni
– Kotipihassa autosta tuloreeni
– Iltalenkille metsään autolla – autosta tuloreeni
– iltelenkiltä kotiin- pihassa autosta tuloreeni
Jos toi tän oppi vuorokaudessa niin kuin helppoo tuolle on opettaa tottistekniikkaa – kunhan mielentile on oikea <3
Nyt kun lenkillä ei pelailla millään leluilla (ei kepeillä, kävlyillä, mukaan tulleilla leluilla…) niin toi vaan lenkkeilee (=rentoutuu). Jos jotain keppiä/käpyä koittaa tuoda en noteeraa sitä mitenkään. Nyt tehny lenkillä että palkinnut aktiivisuudesta mua kohtaan: pysähdyn ja kun lähtee tulemaan mua kohti laitan bileet pystyyn eli kehun innolla ja kun tulee luo annan namia. Usein kroati lähtee heti luo ja tuo kohta mutta tulee 🙂 Toisinaan tulee jo heti. Jos katoaa hajujen perään eikä ole näköetäisyydellä niin vislaan ja yleensä tulee suht nopeeta – ja taas bileet + namia. Näihin en ole ottanu leluja (kun niitä ei lenkillä ole mukana) ja kepit ja kävytkin saa olla. Samalla vahvistan sosiaalista palkkaa (tai ainaki koitan)
On toi vaan niin hieno rakki 🙂 kohta kai taas valmis tekeen siitä rukkaset……
Että pitäis taas aloittaa noutoreenaus mutta jotten ny pilaa mitään odottelen ohjeita alkuun Porista…
Mitä sitten tehty…. sitte viimesyksyn ei mitään! Syksyllä kun sain kaupan muuton niin sain jo lähes kisanomaisena tehtyä. Kerran kokeiltiin kisanomaisena ja sain mentyä telineelle, otin kapulan, menin heittopaikalle, heitin, odotin katsekontaktia koiralta, lähetin noutoon, irrotus, sivulle – tähän asti meni hienosti mutta kun piti lähetä viemään kapula telineeseen meni hermo ja tarras kapulaan. Irrotti hyvin, laitoin maahan, vein kapulan telineeseen ja seuruutin pois. Nouto-osuus muuten hyvin paitsi takaisin tullessa pari metriä ennen mua ja pidossa edessä pyöräytti kapulaa suusssa pari kertaa ja ite oli löysä. Tämä siis syksyllä.
Sit tuli talvi, vesisateet, joulu, pimeys ja reenaustaukoa. Joskus oliko ollu alkuvuodesta kerran kokeiltiin namipalkan voimin lähestyä kapulatelinettä mutta sinne ampas että se siitä sitte. Nyt pitäs siis aloittaa taas ihan alusta
Miten syksyllä sitten opetin? Kotona keittiössä pelkkiä pitoja ja lattialta kapulan nostoa. Rauhallisesti. Namipalkalla. Pihalla urakalla kapulan arvon laskemista. Aluksi kapula pöydällä ja kun ei huomioinut kapulaa, sai namia ja leluleikkiä. Vähitellen enempi vaatimista: pöydän lähelle, kapulan pitoa kädessä, kapulakäden heiluttelua, kapulan tiputtamista maahan, kapulan heittoa, sekä että koira vierellä että vapaana missä asennossa ja paikassa onkaan. Jos juoksi kapulalle en kieltäny vaan aloin riehua lelun kans jolloin yleensä jätti kapulan ja tuli mun kans leikkiin. Jätetyn kapulan luo tai sitä kohti vaihtelevalle etäisyydelle ja oman lelun kans leikkiä. Jotain tämmöstä tein, että mulla olevat lelut ja mun kans tekeminen olis kivempaa ja kapula tylsä. Kun sitten sai luvan lähteä kapulalle meni sinne vauhdilla, otti kapulan varmalla otteella ja toi vauhdilla. Edessä pitoa sain varmemmaksi kun pidin lelua joko rintataskussa patukkaa tai palloa vetskarin takana että näki lelun. Lelua taputtamalla ote parani kun odotti että saa sen palkaksi. Irrotukset oli yleensä hyviä. Paljon tein iskuja tai/ja vauhtinoutoja
Pihalla temus konginsa kanssa ja kaksi kertaa tein reenin, jossa odotin että itse tiputtaa lelun. Kehuin kun irrotti, kehuin kontaktista, muistin tauon, otin lelun ja odotin että on rauhassa ja aukaisee suunkin. Eka kerralla tarjos istumista ja maahanmanoa ja hermo petti ja ampu leluun. Otin pannasta kiinni ja nopeasti irrotti itse. Odotin kunnes aukaisi suun. Toisella kerralla aukas suunkin lähes heti, joten jaksoi odottaa hyvin. Kokeilin itse liikkua jos se vähentäisi jännitystä ja patoomista mutten kyllä huomannut eroa. Vaikka liikuin todella rauhallisesti ja vain lyhyen matkaa.
Sen jälkeen hain autosta patukan ja ei edes huomannut (tai noteerannu) mun tekemisiä kun temus pitkin pihaa konginsa kans. Kun lähdin patukan kans kävelemään niin lähti kyllä mukaan ja tiputti konginsa. Luvasta sai ampua patukkaan ja leikin saalisleikkiä. Minusta tuntui että tämän leikin jälkeen piti patukkaa paremmin eikä maävännyt niin paljoa. Irrotus sujui hyvin ja sain kerrasta laitettua patukan taskuun ja otettua taskusta. Toki pienin etenemin ja tauottaen katsekontaktilla jokaisen liikkeen kuitaten Että kyllä tää(kin) etenee 🙂
Torstaina Porissa vois kattoo
– halliin sisäänmenoa (on niiiiin vaikeeeta vieläki)
– halliin meno lelu taskussa. Jos sisällemenossa palkkais namilla ja sisällä kun rauhottuu saa patukan
– patukan taskuunlaittoo, missä mennään nyt
– noutoa alulle (ehkä…)
Jarin kans puhuttiin myös siitä että toissa ke meni Kousilla hienosti ja viime ke melkeen itkin reenin jälkeen kun tuntu ettei mitään yhteistyötä eikä keskittymistä saa aikaan. Ton kans ei saa missään vaiheessa, ei koskaan tuudittautua (ja herpaantua) että nyt menee hyvin. Kiville karahtaa heti, pitää olla itse mukana koko ajan satasella, tehdä täysillä ja keskittyä.
Reenit mitää miettiä ennen tekemistä ja sen jälkeen. Reenin aikana ollaan satasella koiran kanssa. Just näin!
jep! siinä mun päivän oivallus – no, oli pari muutaki 🙂
Juu, olen palkannut leikillä. Ajattelematta miten leikin – muutaku että riehun, revin, kehun koiraa, ehkä taputtelen kylkeen, annan voittaa. Ajatellu että rieuhuminen on palkka ja thätsit. Tänään kun leikki patukalla oli että pidin kiinni, kuljetin eestaas , en riuhtonu enkä repiny enkä riehunu niin (yllätysyllätys) rauhavaihe oli rauhallinen pito, pystyi korjaamaan pitoa pienellä vedolla (tämäki onnistu!). Tästä leikkipalkka ja uusiksi. Tai irrotus, joka oli rauhallinen ja uus leikki. Uskomatonta kun riekkuleikin vaihto saalisleikkiin niin sekä rauha että irrotus parani huomattaavasti. Vielä ei ollut puhtaalla saaliilla enkä osaa katsoa milloin olis mutta ehkä se sitte myöhemmin. Tässä tän päivän suurin juttu jonka hoksasin 🙂 Että miten leikkii, sekin vaikuttaa koko reeniin.
Muita huomioita:
Viime viikolla koitin namipalkalla palkata lelupalkan odotusta ja siinä laitoin käden takas taskuun jos tuli ääntä. Olis pitäny vaan jättää käsi paikalle ja käden liike jatkuu vasta kun on hiljaa. Käden eestaas kuljetus vaan hermostutti lisää
Kun otan ensimmäistä kertaa lelupalkan menee suu kiinni ja patoaa. Auttaa koiraa rentoutumaan kun minä liikun (rauhallisesti ja aikas vähä)
Käskyn äänensävyt rauhallisia ja päättäväisiä. Etenkin vapautus lelulle riittäs olla rauhallinen yes eikä mikään riekkukiljasu (niinku ei tartte sitä riekkumisriehua sillä lelullekaan)
Patukkapalkka toisella kierroksella. Odoteltiin tovi ulkona, aikas haukkua oli jonka jätin huomiotta, kontaktista namikopitusta. Patukka oli taskussa muttei härppiny sitä 🙂 Jari tuli ulos ja kun oli hiljaa (vaikka suu kiinni) otin hitaasti patukan taskusta ja palkkasin kontaktista (vaikka suu oli kiinni) ja sai tulla patukan kans sisälle. Jarin mukaan palkataan joko namilla tai lelulla muttei niitä sekasin. Patukan taskuun laittoa ei reenattu ja se jää sit Päivin kans ja kotona reenattaviin. Patukkapalkaa reeni meni todella hienosti (kerran ku kävi kiinni mun kädessä olevaan patukkaan) pannasta pitämällä irrotti itse 🙂
Irrotus (irrottaa maahan), kehu, tauko, katsekontaktikuittaus, kehu, otan lelun rauhallisesti, katsekontakti, kehu, palkkaus. Näin toimii niiku Päivi opetti. Jarilla oli irrotus, odota, ota lelu -> hyökkäs lelulle. Kun pidensin taukoa toimi! Pitää muistaa vielä toi katsekontaktikuittaus.
Seuraaminen, pysähdys, uusi seuruu (lelu vas kädessä) – vain muutama äännähdys ja vilkaisu leluun, tässä edistytty (jopa Jarin mielestä) 🙂
Tästä on hyvä jatkaa 🙂
Lähes viikkoon en reenannu ku ei vaan huvittanu, väsytti, aloittelin taas kuntosalia ja oman kropan reenausta. Se oppinu että enempi saa hallaa aikaan kun jos ei ole itsellä reeni-intoa ja alkaa koiraa reenaan. Joten hyvä näin.
Keskiviikkoreeneihin lähdin hyvällä mielellä kun viime viikolla meni niin hyvin. Nyt ei menny. Pääsin kyllä pikkuhallista isolle puolelle ja pallolle mutta kunnolla keskittymistä ei tullut. Harmitti ja senkin koira vaistosi kyllä. Ja olin lopuksi pahalla päällä ja itketti. Teki mieli lopettaa koko keskivikkoreenit. Vielä kotimatkalla poikkesin metsälenkille ja toi katos samantien kun päästin autosta. Pimeään metsään musta koira ilman heijastinliiviä tai orbilocia. Kiukutti entistä enempi. Tein pienen lenkin ja kun käynnistelin niin tuli., puolikas jänis suussa! Ei antanu kiinni eikä tiputtanu jänöä joten komensin autoon jänöineen. Kotio matkaa tommonen 5min ja rouskutus vaan kuului kotimatkalla. Pihassa otin kroatin sisälle ja jätin ton pupunsa kans pihalle. ´Tein iltatoimet ja ennen petiin menoa otin sisälle. Iltaruokansa oli itse hakenut metsästä joten ruokaa ei tippunut ja valot sammu samantien.
Teki tosiaan mieli lopettaa koko keskiviikkoreenit kun en porukan mukana kykene mitään tekemään ton kans ku joskus, teen tunnin omiani. Mutta hetken kun mietin niin vaikka toi halli on hankala kun on oppinut ”väärän” mielentilan sinne niin toi on loistava paikka reenata mielentilaa. Missä muussa paikassa olisi yhtä vaikeaa? Eipä tuu mieleen. Että ens keskiviikkona taas sitikan nokka kohti Ylöjärveä.
Perjantaiaamuna ennen rallyreeneihin lähtöä kävin avaan portit ja tein pari pihakongireeniä. Rauhan kautta irrotus sujui hyvin. Jäin lelu sylissä seisomaan eteen ja odotin rauhallista katsetta JA että suu on auki. Tarjosi maahanmenoa ja istumista, en kommentoinut mitenkään. Tarjosi todella pitkiä ja rauhallisia katsekontakteja, joita kehuin rauhallisella äänellä. Jaksoin odottaa (hyvä minä) ja niin se suu aukesi! Välitön lelupalkka. Toisen kerran sama ja taas onnistui – rauhallinen katsekontakti suu auki. Yes! Minä tulkitsen tämän että luopu lelusta, oli hyvässä mielentilassa. Tavoite on että tekee mielellään ja halukkaasti minulle hyvässä mielentilassa, on aktiivinen. Tätä kohti 🙂
Koska mulla oli vapaapäivä innostuin reenaan Pokua hallin pihassa rallyreenien jälkeen. Piha oli tyhjä eli silleen helpompi kun keskiviikkona kun piha täys seuraavalle tunnille odottavia koiria. Reenasin ihan ovelle menoa kaikilla kolmella ovella. Jos veti pysähdyin, jätin noteeraamatta ääntelyt ja ovea päin pomput. Kun oli rauhassa ja katsoi heitin namipalkan. Oppinu aikas hyväksi koppariksi. Ovireenin jälkeen pikku lenkki ja vielä patukkareeniä.
Patukan haku autosta oli se vaikein osuus. Ei millään olis malttanu istua hiljaa paikoillaan kun otan patukan autohäkin päältä. Tein saman ku patukan taskuun laitossa eli pieni liike, kontakti, kehu, uusi liike, kontakti kehu…pari kertaa alko haukkuun ja hyppi patukkaa kohti (ei ylettäny) mut pysäytin liikkeen ja odotin että on hiljaa ja ottaa kontaktin josta kehuin ja jatkoin. Patukan irrotukset oli aikas helppoja 🙂 mutta patukan laitto taskuun piti tehdä pienin liikkein. Kun alkoi tulla ääntä niin tiesin että olin edennyt liian nopeaa. Kun patukka oli taskussa kehuin kontaktista. Koitin ottaa patukkataskun puoleista etutaskusta namia ja palkata sillä mutta käden (hidaskin) liike taskua kohti sai aikaan äänen. Kun ääntä tuli otin käden pois taskusta ja taas odotin hiljaista kontaktia. Tätä käden kuljetusta eestaas ei kestäny vaan koitti ryöstää taskusta patukan. Pannasta kiinni ja rauha. Käden liike vähitellen namitaskuun, välillä kontakti ja suullinen kehu ja sain annettua yhden namin. Ja sitten patukka esille, katsekontakti ja sai patukan. En odottanut että suu olisi auki, koska olin (liikaa) jo odotuttanut ja säätänyt namikäden kans. Ei olisi pitänyt alkaa säätään patukkairrotuksessa namikäden kans mutta empä tee toista kertaa! Toinen kierros menikin jo sujuvammin ja olisin tehny vielä yhden mutta sevverran alko näppejä paleleen ilman hanskoja että oli pakko lopettaa.
Lauantaina Poriin Kantoluodon silmien alle jatkaan reenausta!
Näin se menee – ei voi erotella treeniä ja arkea. Se mitä treenissä tehdään vaikuttaa arkeen ja mitä arjessa tapahtuu vaikuttaa reeniin.
Nyt kun saatu konfliktit pois ja parempaaa yhdessä tekemistä niin vaikutusta myös ihan normi mettälenkkiin. Lenkkeillään täälä keskelläeimitään, jossa ei haittaa vaikka toi lähtee ja tulee joskus puolen tunnin päästä takas. Nykyään pysyy näköetäisyydellä ja käy välillä kysyyn onko kaikki ok. Ja jos katoaa näköetäisyydeltä niin tulee parissa minassa takas kun kutsun. Aivan selvästi enempi mun kans, kuuntelee, haluaa olla mun (ja ton toisen ) kans 🙂
Tosin varmaan vaikuttaa sekin että kroatilta otetiin joulukuussa pallit pois ja toi saa olla ainut uros. Jolla ei ole uhoomistarvetta kun on ja tietää että on vahva. Pallien poiston jälkeen ei arjessa ole ollut kertaakaan rähinätilannetta tjtn.
joskus onnistuu 🙂
Keskiviikkoreeneihin menossa käytiin ekaks mettälenksu. Kun sattu oleen aikaa lenkin jälkeen niin otin patukkareeniä. Koirat autoon, mulle patukka taskuun. Tottakai toi ties että patukka oli taskussa kun otin autosta (siis näki että otin sen patukan sen häkin päältä) mutta alko aikas nopeeta toimiin namilla. Välillä koitti kaivaa taskusta patukkaa mutta aikas nopeesti aina luovutti kun otin pannasta kiinni. Otin sivulletuloja eri kulmista ja etäisyyksiltä. Kun tuli oikeeseen paikkaan hiljaa, taskua härppimättä sai patukan. Sillä leikittiin ja taisin parit rauhat ottaa. Sitten patukka irti, kohti taskua asteittain, jokaisessa välissä rauhallinen katsekontakti ja kehu rauhallisella äänellä. Niin vaan patukka meni taskuun ilman ainuttakaan härppiminstä 🙂 Taas sivulletuloja, joista lopulta palkaksi patukka. Olin niin tyytyväinen että annoin viedä patukan autoon ja pitää sen (eikä edes ollu tuhonnu sitä automatkalla!)
Reenihalliin mentiin pikkuhallin kautta. Etukäteen kävin laittaan valot ja koutsille pallopalkka ison hallin puolelle. Pihassa karjui muutaman kerran kun käytin pissalla (etenki kun tultiin takas hallia kohti) mutta kun pysähdyin rauhallisena paikalleni niin äkkiä haki kontakti ja heittelin namia. Pikkuhalliin päästiin sisällä yllättävän hyvin ja täysin hiljaa 🙂 Nopsaan päästiin isolle puolelle siirtymään ja sekin yllättävän rauhassa. Nopeesti pääsin laittaan paikalla, hakeen pallopalkan sovitusta paikasta. Tuli kyllä saalisilme mutta paikalla ja sain kontaktiin josta sai pallon. Tehtiin sivulletuloja ja eteen tuloja, rauhaa. Perusreeniä ja rytmitystä – helppoja juttuja pienillä variaatiolla, rauhallinen katsekontakti, suu auki, sanallinen kiitos, yes ja pallo. Lopun aikaa tein reeniä jossa menin itse lattialla istuun. Odotin että tuo pallon ja irrotti sen. Kehuin. Peruutti pallolta poispäin. Kehuin. Peruutti lisää. Kehuin äänellä rauhallisesti. Istui – rauhallinen katsekontakti josta yes ja pallo. Leikittiin ja kehuin hurjasti. Välillä istu- rauhallinen katse – kehua- maahan – rauhallinen katse – kehua- yes ja pallopalkka superkehulla
Vielä en pysty laittaa kesken reenin maahan huilaamaan. Pitäs varmaan keskiviikkosinki tehdä sama kun Porissa että vien välillä autoon että saa pienen huilitauon
Riitan idea eri sana eri palkalle. Esim yes=pallo, tsup=patukka, rok=ruoka. Tulomatkalla reeneistä tuota mietin, toimiiko? Mulla ei ole useaa lelupalkkaa taskussa yhtä aikaa, toi tietää mitä mulla taskussa on, mä en voi sanoa vapautuspalkkaa ja sitte kaivaa palkka. En vaan kerkee. Pitää ottaa palkka esille ja sitten antaa vapautussana ja se palkka (ja tällöin tuo näkee palkan). Vai ymmärsiköhän jotain väärin? Tarttee kysyä
Ommulla vaan niiiin hieno rakkikoira <3
