Jeee, mun muistiinpanot löyty hallilta ja saan ne viimeistään ensi viikolla
Illalla tein samanlaista reeniä ku aamullakin ja kyllä! selvää edistymistä kun minä tiedän mitä tavoitella. Mietin mistä näen että mielentila on hyvä?
– koira on hiljaa
– suu auki rennosti (ei nuoleskele huuliaan tms)
– rento ilme (vaikeeta nähdä katse otsalampun valossa kun vielä niin pimeetä)
– koko olemus rento
– rauhallinen katsekontakti (ei vilkuile lelua, seuruun alotuksessa, perusasennossa jne)
– istuu suorassa (ei etukenoa)
– nopeat siirtymiset (=rento, jännittyneen jää vajaaksi)
– rauhallinen pito, ei mälvä eikä kisko
– minä olen rauhallinen ja hyvässä mielentilassa
Mä niin uskon että onnistumiset ruokkii onnistumisia, hyvä mielentila kasvattaa hyvää mielentilaa. Kun saan Pokun hyvään mielentilaan, olen tyytyväinen ja rento, koira tietää sen, pyrkii enemmän oikeaan tilaan, olen entistä tyytyväisempi ja varmempi omasta tekemisestä jen jne…
Mun pitää muistaa että aina ei voi onnistua enkä ihan heti pääse siihen mitä Jarin ohjauksessa. Mutta vähitellen, pienin askelin – nyt ainakin tiedän mitä tavoitella, mitä kohti mennä
Aina olen tiennyt, että mulla on ihan äärettömän hieno koira, josta on ihan mihin vaan kunhan mä vain opin sitä ohjaamaan. Nyt on niin huikee fiilis kun on tunne, että nyt olen oikealla tiellä. Näin kun jatkan ja pääsen vielä rauhareenissä etenemään niin johan alkaa asiat etenemään 🙂
Nyt mun täytyy miettiä mitä teen että oikeesti saan viikonlopun asioita jalkautettua
Suunnitelma
Ulosmeno, Pokulla pallo jota tunkee mulle ja juoksee sen kans pitkin pihaa
* leuan alta pitoa ilman irrotusta. Tavoite hyvä ilme, suu auki, katse avoin ja rauhallinen, koira rento. Muista ensin lyhyt pätkä. Vapautus ilman riehumista. Peruutus ja kutsu uudestaan mun luo
* pantairrotusta. Irrotus, tauko, odota (tässä kohtaa pitäs peruuttaa), tauko, lelun otto. Kehu (rauhallisesti). Tavoite hyvä ilme. Poistuminen kauemmas, aluksi katsekontakti. Jos ääntä pysähdy. Kehu kun hiljaa. Palaa ja palkkaa. Sivulla palkka ylhäältä muttei tarvi olla sivulla kontaktissa, ainakaan alussa. Tästä voi jatkaa asennon vaihtoja, seuruuta.
* Reenaan mielentilaa, muilla ei niin väliä. Oltava rento, voimakas, suu avoi, koira rauhallinen ja rento, ilman ääntelyä
molemmissa haetaan vain ja ainoastaan hyvää mielentilaa. Jos varastaa pantairrotuksessa niin otetaan uusiksi ilman muuta huomiota
Reeni
Pihassa temus pihakongin kans kun menin ulos viemään roskat, käynnistään auton ja avaan portin. Pyysin luo ja pidin leuan alta kiinni, kehuin kun oli mälväämättä lelua. Vapautin ja tein uudestaan
Annoin temuta lelun kans ja vain odotin. Toi lelua mun jalkoihin, otti katsekontaktin ja peruutti. Istui. Ja peruutti (antoi minulle tilaa). Tauko. Sanoin odota. Taukoa. Otin lelun maasta, pidin kontaktin, menin kauemmas, liikuin. Kehuin. Oli hiljaa molemmat tassut maassa ja istui suorassa (jännittyneenä pitää toista etutassua ylhäällä ja nojaa eteenpäin), suu oli kiinni mutta aika rauhallisen näköinen vaikka vilkuili lelua. Palasin luo ja palkkasin lelulla.
Lopuksi vielä tein rauhaa pitämällä leuan alta ja pitkään piti rauhassa josta vapautin ja sai kantaa lelun autoon. Jossa otin pois ja annoin vanhan lapasen
Metsässä toi lapasta ja tein rauhaa pitämällä leuan alta. Useita kertoja. Silittelin päästä ja kuonosta eikä riuhtonu 🙂 Piti yllättävän pitkiä aikoja rauhassa. Kehuin. Kun otin lapasesta kiinni alkoi riuhtomaan ja käytti tassuja. Otin pannasta kiinni ja pidin paikalla. En hermostunut 🙂 yllättävän nopeasti piti lapasta suussa rauhassa, katsekontaktissa ja antoi minun pitää myös lapasesta kiinni. Kehuin. Vapautin. Oli vähän ihmeissään kun normisti tuo mulle lapasen/lelun, otan irrotukse ja heitän tai leikin yhdessä. Nyt otin vain rauhallista pitämistä josta suullinen kehu. Pitää muistaa palkita riittävästi myös heittelyllä ja riekkumisella, se kuitenkin on paras palkka. Mutta ehkä vain jackpotista kun on oikeen hyvällä ilmeellä. Tämä ei vielä ollut täydellistä mutta sitä kohti mennään, vähitellen mutta varmasti!
tein muistiinpanoja mut ne tietty jäi Lahteen joten nyt koitan saada jotain ajatuksia ja huomioita kirjattua… järjestys on sekava, mutta nyt on virta niin vähissä että en nyt jaksa järkätä. Ja tätä täydentelen sitä mukaa kun ajatuksia pulpahtaa päähän.
Ennenkin olen Jarin koulutuksessa olut mutta nyt kun tehtiin viikonlopun aikana yhteensä 5 kierrosta (2 la ja 3 su) ja nyt sisäistin (tai ainakin tunne että sisäistin) miten mun pitää Pokun kans toimia. Ennen tullut niin paljon itselle ajatuksia omasta tekemisestä ja toisten tekemisestä kun itse tekee vain 1-2 kierrosta, katsoo kymmentä muuta ja kuuntelee vielä kuunteluoppilaita – hitaalla on sit asiat päässä sikinsokin enkä oikeen ole osannut viedä saati jalkauttaa arkeen ja käytäntöön. Nyt la oli 8 koirakkoa, kaikki hienoja sakemanneja, aikaa oli 7 tuntia. Sunnunaina oli 4 koirakkoa ja aikaa 4h. Ehdittiin sekä tehdä että keskustella paljon. Tää oli aivan huikeen hienoa.
Nyt tiedän mitä tavoitella. Pokun mielentila, katse, tekeminen, oma tunne siitä kun aidosti tehdään yhdessä. Pääsin tunteeseen kun oltas koiran kans kahdestaan, tehdään yhdessä niinku jossain tunnelissa jossa kaikki muu maailma on ulkopuolella. Rentona, innoissaan. Tätä tunnetta tekemisessä tavoittelen jatkossa! Melkeen itku tuli tuosta mitä saavutin!
Nyt asiat alkaa etenemään. Päivin apu tarvittaessa ja Riitan viikottaiset reenit tukee tätä samaa. Jarin reenit vielä helmikuussa ja maaliskuussa. Saa tarvittavia korjausliikkeitä ja lisähuomioita. Mää oon niiiiiin innoissani !!!!!
Ja niitä koulutuksen huomioita:
Poku voimakas sekä fyysisesti että henkisesti. Äärettömän vietikäs
Tavoite on, että koira hakeutuu itse oikeaan tunnetilaan. Tunnetilassa on koiran hyvä olla, ohjaaja on tyytyväinen (jonka koira tuntee). Hyvä kasvattaa hyvää, voidaan edetä.
Sitä saa mitä vahvistaa. Mistä palkkaat sitä vahvistat. Jätä ei toivottu käytös huomiotta, vahvista haluttua käytöstä. Pokun kans ei saa riidellä, alkaa taisteleen, hermostua – se on sille palkka. Palkka mielentilasta.
Oma rauhallisuus, määrätietoisuus, tiedän mitä teen. Tauot!!! Perusasento, seuraa- käsky, jos tulee ääntä ei lähdetä liikkeelle vaan selkeä tauko. Kun hiljaa, lähdetään liikkeelle.
Äänellä kehuminen ei tarkoita leluun ampumista. Kehu kun tekee rauhallisesti, pidossa kuiskaten, kun saa palkan voi kehua innostuneesti. Tästä sanonut Päivikin
Helppoja asioita joita kumpikin osaa kivijalaksi. Istu, maahan, sivulle. Näillä voi palauttaa mielentilaa jos uuden opettelussa menee liian vaikeaksi ja alkaa keittää (näykkii mua, ääntelee, haukkuu tjtn). Ja miettiä uudelleen miten uutta asiaa/enempi vaatimusta vie eteenpäin.
Kaiken perustana avoin ja rento mielentila. Yhdessä tekeminen josta molemmat nauttii. Kun tämä on kunnossa niin tämän sisään tekniikkaa
Pokun kans ei namipalkkausta että lelu on taskussa (namin arvo mitätön tällöin). Palkka apparilta tai kentän laidalta tai koko ajan palkkaus lelulla
Lauantaina patukka oli jätetty kentän ulkopuolelle ja kävi kesken reenin hakemassa ko patukan. Suunnuntaina patukka oli kentän laidalla sisäpuolella, reenin aikana katsoi patukkaa mutta tuli mun luo jatkamaan reeniä 🙂
Irrotus
Irrotuksessa rauhallinen ja määrätietoinen. Joko leuan alta rauhavaihe ennen irrotusta tai irrotus pantairrotuksena (tämä toimi paremmin). Irrottaa jos ottaa pallon molemmilta puolilta kiinni kun pallo koiran suussa ja laittaa molemmilta puolilta sormen kurkkuun.
Irrotuksessa älä vedä, pidä löysällä. Jos ei auta niin työnnä
Jos ei irrota useammasta käskystä tai varastaa heti irrotuksen jälkeen (sikailee) niin silloin on lupa vääntää korvasta MUTTA rauhallisesti ja päättäväisesti. Ei saa hermostua!!!
Reenaa lelun taskuun laittaminen vasta kun näet että koira on hyvässä mielentilassa. Tauko. Lelu taskuun rauhassa mutta päättäväisesti. Samalla voi sanoi ei ota tms
Jos varastaa lelun taskusta niin vedä henkeä ja anna olla. Peli on jo menetetty. Ihan turha siinä vaiheessa lähteä kiukkua puhisten vääntämään lelua takaisin itselle.
Sunnuntaina Riitan opettama pantairrotus toimi hienosti. Kun jätti pallon ja sanoin odota ennen kun otan pallon niin Poku peruutti. Siis antoi minulle tilaa 🙂
Jos ei irrota niin se, että päästän lelusta irti enkä leiki sen kans ei toimi Pokulla koska se palkkaa itse itseään leikkimällä itsenäisesti. Se ei tarvi leikkiin välttämättä mua vaikka tykkää leikkiä mun kans.
Seuruu
Seuruussa pakkaus ylhäältä, kuonon ulkopuolelle (siihen kohtaan missä haluan pään olevan). Seuruun aikana palkka voi olla kädessä koiran pään takana
Täyskäännös
Tiukka käännös, käänny nopeasti ja pysähdy heti
Reenin alkuun ei pihalla lelulla purkamista eikä etenkään pidättämällä koita saada rauhallisesti tulemaan halliin. Mitä enemmän pidätän sitä enempi kiskoo. Tarkoitus on että minä en laske koiran kierroksia vaan koira oppii itse laskemaan ne koska se hyötyy siitä että itse laskee kierroksia ja keskittyy ja tekee minun kans. Halliin/ kentälle tultaessa saa tulla vauhdikkaasti, liikkumalla purkaa itseään ilman että minä teen mitään kierrosten laskemiseksi.
Reenin lopuksi saa kantaa lelun autolle
Poku niin vietikäs että pallo on välinen meidän yhteyteen (side), sillä voin säädellä mielentilaa. Saa pallon ja leikin kun on rauhassa ja keskittyy.
Reeni
Istu, tauko, odota, tauko, liiku pois. Jos hankalaa katso koiraa ja jää lähelle. Jos ääntelee, pysähdy. Jos ei pysy paikalla vaan tulee mun luo älä vie takas tai puutu paikalta lähtemiseen vaan pyydä uudestaan istumaan. Kun istuu rauhassa, suu auki, hyvällä ilmeellä – palkka. Istu maahan, kun onnistuu – palkka. Kunnämä onnistuu niin askeleen seuraamisia. Palkkauksen paikka. Seuruun pituuttta vaihdelle. Muista seuruussa ja jätöistä lähtemisissä oma rentous. Vähitellen tähän voi ottaa enempi tekniikkaa. Ja välillä palata pelkkään perusasentoon tai muuhun kivijalkaan.
Reeni
Koiralla pallo, pidä leuan alta, kun pitää rauhassa kehu (kuiskaa). Päästä irti ja pyydä uudestaan luo. Sunnuntaina toisella reenikerralla ei tarvinnu tehdä kuin muutama toisto niin piti palloa rauhassa suussa hyvällä ilmeellä. Tämä hyvä harjoitus myös noutokapulan pitoon. Tästä seuraava vaihe irrotus mutta jätettiin tekemättä kun oli todella niiin loistavan hienolla ilmeellä, rento ja rauhallinen. Ei haluttu rikkoa tätä
Nämä pitäs muistaa 🙂
Kävin tuossa mettätiellä ja reeni meni niinku suunnittelin (pitäskö useammin suunnitella mitä tekee oikeen kirjallisena?) Kun otin suussa olevasta lelusta kiinni niin koitti tassuilla huitoa mutta tiukka (mutta rauhallinen) EI niin irrotti. Onnistumisen iloa 😀 🙂
paljo tulee reenattua tossa pihassa lenkille lähtiessä. Se on kuitenki miljoona kertaa helpompaa kun toi saa temuta pihassa itekseen ennen reeniä. Normia on että laitan koirille pannat kaulaan ja tuuppaan ne pihalle, jonka jälkeen vielä siivoan kissojen laatikon, puen vaatteet, kerään roskat yms yms eli koirat on puolisentuntia itekseen pihalla odottamassa. Toi yks pihapallonsa tai lelunsa kans. Eli ehtii purkaa pahimmat höyryt ja temuta lelujensa kans pihassa. Yleensä vielä ensin laitan auton käyntiin näin pakkasella, haen liiteristä puita, vien roskat ja avaan portin. Ja koko sen ajan toi temuaa itekseen. Sit ku aletaan reenaan niin höyryt on jo veks ja irrotuskin ”helppoa”
Tilanne on ihan eri kun otan koiran autosta ja lelun saa kun tekee jotain. Niinku sillon ku mennään reeneihin. Yleensä koittanu teettää jotain pientä ja helppoa että saa ekan palkan nopeeta. Ettei tarttis kauaan odottaa lelua ja sitten se luopumisen tuska ei olis niin kova.
Tätä tehnyt syksyllä reenihallin pihassa ennen sisälle menoa mutta reenihalli on niin kiihdyttävä ettei paljon ollu apua (kai?) Viimeaikoina vein namilla rauhallisesti sisään, ovesta sai tulla vasta luvasta ja piti odottaa. Reenit pitäisi alkaa rauhalla ja loppua rauhaan. Hallissa ohjatuissa reeneissä reenaus on kans ihan eri juttu ku kotipihassa tai tuola mettätiellä,
Päivällä sai lelun vasta kun kulki mukana nätisti hiljaa ja lähetin eteen. Josta sai lelun. Ja vaikeeta oli. Taidanpa lähteä reenaan tätä vielä. Ajan tonne mettätielle, otan koiran autosta mulla lelu taskussa, pyydän sivulle jonka osaa ja jota muutenkin tarjoaa ja palkkaan siitä. Seuruuta askelilla 1-5-3-6-2-9-2 tjtn eli vaihdellen askelten määrää. Pitäen kuitenkin alta 1o askelta. Katotaan kuis käy….
Rauhareeniblogista tuliki reeniblogi mut haittaaks? Liityy kuintekin niin kiinteesti yhteen.
Tänään piti mennä Poriin reenaan mut tuplabuukkauksen takia jäi mutta reenasin itekseni.
Eteenmenoon otin nyt sinisen normiämpärin että näkyy, Auton jätin niin, että koirat ei nähny että vein ämpärin 50 askeleen päähän. Niin ei nähny mutta tiesi kyllä. Ämpärin päällä oli lelu, että saa kunnon palkan. Tässä vaiheessa näin alussa haluan vain ja ainoastaan että lähtee suoraan eteenpäin täysillä. Lähti!
Ennen reenausta oltiin puolisen tuntia mettässä eikä mukana ollut leluja – yleensä aina sakupoika kuljettaa, jotain tarttee kantaa suussa aina. Lenkin jälkeen laitoin autoon siksi aikaa kun vein ämpärin ja otin autosta remmiin, mistä tiesi viimeistään että nyt reenataan.
Oli se ensimmäinen irrotus todella hankala kun ei millään olisi malttanut luopua. En hermostunut (ainakaan paljoa 😉 ), maltoin antaa Irti -käskyn rauhallisella äänellä mutta otin lopulta lelun pois vääntämällä korvasta. Useamman kerran irrotti mutta iski heti takas, siis oikeesti ymmärsi mitä piti tehdä mutta kielloista huolimatta puri kiinni ilmeellä ”äläuntanääettäirrotan”. Siis sikaili. Ei uskonut vaikka kielsin tiukalla Ei -käskyllä. Sikailusta saa komentaa ja jos ei sanaa usko niin vääntää korvasta. Auttoi. Ei nyt ihan ihanneirrotusta mutta pienellä viiveellä yhdestä käskystä/ekalla kiellolla härppiä.
Oli kans aika vaikeaa lähteä ämpäriltä, jossa lelu takas 50 askeleen päähän lähetyspaikalle. Vaatimus oli remmi löysällä ilman kiljumista kontaktissa – siitä pääsi. En vaatinut heti täyttä matkaa vaan kasvatin matkaa vähitellen. Ääntelyä en noteerannu vaan jatkoin matkaa. En seurauttanut vaan mennään -käskyllä, jolla riittää että on mukana löysällä remmillä. Jos alkoi huutaan ja kiljuun kitarisat levällään tai alkoi kiskomaan ämpäriä kohti niin pysähdyin hiljaa paikoillani. Ja keskityin siihen että olen rento. Kun tuli luo hiljaa ja otti kontaktin niin lähetin eteen. Lopuksi sai kantaa lelun autoon.
Kehuminen pitää muistaa tehdä todella rauhallisella ja hiljaisella äänellä. Tai olla hiljaa. Voisi ehkä olla parempi että olen hiljaa, kun en sano mitään tarkoittaa että kaikki on hyvin ja näin tulee jatkaa? Tätä tarvii testata. Liika höpöttäminen saa koiran vain entistä enemmän kierroksille – ja mun on kauheen vaikee olla hiljaa.
Huomenna alkaa kuukauden reenitauon jälkeen valkkuryhmätki. Pääsee taas porukkaan ja ohjatuun reeniin.
On tää vaikeeta mutta toisaalta mielenkiintoista. Mä vielä kyllä opin toimiin tuon kiihkokallen kans 🙂
Avainsanat: eteen, irrotus, kehuminen
Vesisade vaihtunu pakkasiin, lunta maassa, päivä pitenee, kaamoskammo kampitettu ja jouluahdistuksesta selvitty! Jes – mä alan taas elää 🙂
Viimeset 1,5v ollut töissä uudistusta, mä kulkenu keppien kans särkylääkkeiden voimalla, toipunu keinonivelleikkauksesta ja ennenku ehdin kunnolla toipua niin työpaikan muutto. Tais olla pari kk normielämää kunnes alkoi sadekausi, kaamospimeys ja jouluahdistus. Nyt sekä minä että koirat kunnossa eikä töissä tiedossa mitään ylimäärästä – mulla kauheeeee reeni-into!
Toi peliväline sai Tardak -piikin ja Maaren ehdotuksesta otin tuolta kämppiskoiralta joka jo 9v pallit pois niin toi peliväline saa olla huushollin ainut uros. Kastraatiosta aikaa 3 vkoa tuntuu että urosten välit on vähemmän kireet, molemmat koittaa leikkiäkin kotona (uutta) eikä tuijottelua eikä rähinöitä ole ollut. Katotaan miten jatko….
Rauhareenaus on ollu tauolla, kotona ja töissä on helppoa ja rauhottuu helposti. Vaikkei ihan loppuun asti että nukahtas. Reenihallilla liian vaikeeta vielä. Kunhan tulee kesä ja pääsee ulkona reenaan niin aletaan kierteleen puistoja, kaupan pihoja, rantoja yms. Kannattas varmaan nyt reenailla kotona ja töissä ku sinne pääsen että nukahtas, sais vahvistettua rauhaa. On vaan vähä vaikeeta kun yleensä menee suht heti sohvalle tai paikalleen lepään enkä siitä viitti kutsua mun syliin. Toinen kun on ihan rauhassa jo.
Valkkureenit alkaa taas ens keskiviikkona mutta kotipihassa/lenkillä olen vähä puuhastellu
Irrotusta silleen että ennenkaikkea pidän itseni rauhallisena, irti -käsky normiäänellä rauhallisesti, jos riuhtoo niin tiukka ei muttei uutta irti- käskyä. Tässäkin että itse olen rauhallinen ja päättäväinen enkä hermostu yhtään. Pitää muistaa että kun irrotus on ollut mitä on (ei irrota, näpsii heti takas tai ampuu uudestaan kiinni, riuhtoo…) niin ei kannata odottaa heti ihanneirrotusta. Ja muistan pitää taukoa, kun irrottaa en heti vie lelua pois. Siis irrotus,tauko, askel taaksepäin/sivulle, tauko, lelu sivulle, tauko. Itse kokoajan rento (vähä vaikeeta). Jos ampuu takas kiinni niin rauhallisesti uudestaan hermostumatta. Mun hermostuminen vain kiihdyttää, samaten jos vedän lelua poispäin. Irrotukseen pitää kyllä saada vielä apuja.
Seuruuta pihassa, koittanu vaihdella askelia 1-10, välillä ihan perusasennon kontaktista. Palkan kanssa tarkkana että tulee vain kun on oikeassa paikassa ja hiljaa.
Tänään sunnuntai ja kerkis pihallakin oleen valosan aikaan. Niimpä otin piiiiitkästä aikaa noutoa ja eteenmenoa.
Nouto lähtee taas ihan alusta. Sisällä pitoja kun on kunnolla rauhassa. Pihalla kapulan arvon laskua Eli kuljen kapula kädessä ja pihalla leluja, joilla leikitään. Kapulaan ei huomiota. Heitän kapulaa ja saa mennä kapulan luo mutta leikitään leluilla. Tänään pihassa oli 3 lelua, josta yks sai olla koko ajan suussa, näillä leikittiin kapulan lähellä. Kapulalla ei leikitä, sitä vaan siirrellään tai heitellään ja samalla leikitään leluilla. Tällä lähdin liikkeelle syksylläkin
Syksyllä sain jo hyvälle mallille: lokakuun harjoituskisatottiksissa onnistu meneen kapulatelineelle, ottaan kapula, meneen kapulan kans suorituspaikalle, heittään kapula, nouto (pari pyöräytystä muttei mälväystä), irrotus, sivulle tulo. Kun kapula piti lähteä palauttaan telineeseen niin hermo petti mut meni nätisti maahan, pysyi kun vein kapulan telineesee, hyvä perusasento ja siitä seuruu pois. Kun ton reenaaminen jäi niin asia unohtui. Ennen joulua, ilman lelupalkkaa, koitettiin telineen lähestymistä ja sinne karkas varastaan kapulaa. Eli alusta taas mutta varmaan nopeempaa päästään etenemään kun ensimmäisellä kerralla kun takaraivoon (kai?) jäi jotain
Eteenmenon aloin kans ihan alusta. Ei ollut mukana kun pikkuämpärit (pitääki viedä autoon iso sininen ämpäri), jonka päälle vietiin yhdessä lelu. Matkaa reilu 40 askelta, irtoominen kun ei ole mikään ongelma niin suoraan etenemistä harjoittelen alusta asti pitkällä matkalla. Kun mukaan maahanmeno niin se lyhemmällä matkalla / apparin kans. Haaste oli saada pois lelulta, vaatimus oli löysällä taluttimelle, ääntelyyn en vielä puuttunut. Olis ollu liikaa. Miten opetan nopean maahanmenon niin tarvii saada apuja jostain. Tietty koitan saada maahanmenon nopeeksi, se on nyt nopea kun on lähellä, lenkillä koittanut pitemmällä eteäisyydellä mutta silloin hitaampi. Ehkä liian pitkä matka vielä…….tätä pitää miettiä.
Avainsanat: eteen, irrotus, jäävät, nouto, seuruu
Käytiin sitten hakeen Tardak -piikki lauantaina ja vaikutusta pitäs nyt jo näkyä. Joo, hyppäs semmosen polvenkorkusen kongipallon kans nätisti 🙂 Isompaa en ole vielä koittanu
Kirputuskin jos ei loppunut ihan kokonaan niin vähentynyt huomattavasti. Karva parantunut huomattavasti 2.11 kun käytiin Kaiperlalla, jolloin häntä oli lähes kalju ja kyljistä paistoi iho. 5vkoa nyt saanut möllerin, ruusunmarjan ja nokkosen lisäksi myös vahvaa biotiinia ja serrapeptaasia. Ja lampaanrasvaa. Painoakin tullut kun puntari näytti lähes 38kg, muistaakseni paino ollut jotain alta 35kg
Töissä joulukiireet, mua masentaa ja väsyttää tää pimeys ja jakuva vesisade – eilen oltiin reeneissä mutta muuten vaan lenkkeilty. Rauhareenitki kotona tekemättä kun toi peliväline menee heti omalle petilleen enkä viitti sitä siitä hakee. Tuha alkaa reenaan noin vaikeeta jos itse väsy, kiukkunen. Sitä pirteyttä odotellessa…..
aikas pitkälle meni viimeviikon konseptin mukaan. Pikkuhallissa tottisreenin jälkeen rauha ON vaativa reeni kun seinän takana reenataan tokoo. Nopeesti meni maahan makaamaan, tokopuolen ääniin reagoi, välillä hermostu ja nous ylös ja taas makaas alas. Niinku kai menee että vuoristorataa : ennen rauhaa virtapiikki. Itseäni kiitän että en huomioi/reagoi ääntelyyn 🙂 Ei tota nukkuun saanu mutta (muistaakseni) neljä kertaa huokas äänekkäästi ja samalla laittoi pään maahan/mun jalalle (= mun käsityksen mukaan rauhottu)
eli piti kirjallisesti laittaa ylös viisi kohtaa mihin olen tyytyväinen, mulla tietty tää(kin) levlis että kohtiin tuli montaki alakohtaa. Liian usein reeneissä vaan mietitään mitä parantaa ja miten, joskus olis hyvä miettiä mikä on hyvin. Koutsi käski mun tallettaa nämä
1. Koiruus <3 . Tyypissä on viettiä, voimaa, moottoria, työskentelyhalua. Into ja virettä
2. Minä vähitellen oppia – ymmärtämään herkkää ja voimakasta, rauhoittamaan itseäni, palastelemaan tehtäviä, laskemaan vaatimusta jos alkaa olla liikaa ja sen takia kuppi menee nurin
3. Meidän yhteistyö. Kaiperlan maininta ekassa tapaamisessa : meillä on hyvä yhteistyö ja koira luottaa minuun <3
4. Teknisesti: nopea maahan meno
5. Näyttävä täyskäännös – saksalainen
Mulle tärkein kohta 3. Olen ollut niiiiiin epäreilu koiralle ekat 2 vuotta ja tuo vastaa mun korjattuun käytökseen satasalla 🙂 Jos mulle joku olis noin epäreilu niin en alkas sen kans mihkään enää ikuna! Koirat on <3
Eturauhanen suurentunut ja kystia, katotaan nää kuntoon ennenku edetään. Syli-ja pantarauhaa reenataan kuitenki.
Tänään ell käynnin jälkeen taas mätin halkoja liiteriin, koiruudet ei häiriköiny 🙂 Kotona toi toi lelua sylliin kun otin panta&sylirauhaan mut siihen vaan rauhottu. Lelu jäi, pää jalkaa vasten ja kohta kyljelle, silmät väärinpäin ja tyytyväisyysörinää, jalat nyki – luulen että oikeesti nukkui 🙂 Näitä nyt reenaataan kotona että toiminta menee selkäytimeen. Kunnes noi eturauhasjutut (tai mitä onkaan) saadaan kondikseen ja varmuus ettei ole mitään fyysisiä. Torstaina saadaan pissanäytteen tulos, jutellaan lekurin kans ja sit katotaan miten edetään näiden kans.
Siis pitäs muistaa….
Rallytokokisa piti perua ontumisen takia ja päätin reenata saksalaisen kans parit janat. Edellisestä maastoreenistä olikin tovi ja koiran into sen mukainen (eli intoa OLI!!!)
Ekaks olin unohtanut valjaat kotio mutta eipä tuota haitannut, heti tiesi mitä ollaan tultu tekemään. Vaikka oltiin paikassa, jossa ei ollut ennen ollut. Autosta päästiin suht rauhassa, katsekontakti kautta ulos. Mutta sitten intoutui, nenä kävi kun tiesi mitä oltiin tultu tekemään. Tokaks olin jättänyt hanskat autoon ja pidä siinä sitten nailonliinaa kädessä kun lähes 40kg koittaa viedä. Juu, mua vietiin välillä aikas reippaasti.
Tästä se opetus että jonkinmoista rauhaa tarvitaan kipeesti myös maastoon. Peltojäljelle kesän aikana jo aikas hienosti oppi, viimeiset esinereenitkin ollut suht rauhassa. Mut tää janareeni oli aikas kaamee. Kotona piti tehdä sylirauhaa mutta koiruus oli jo niin rauhallinen kotiin päästessä että meni makaan petilleen enkä siitä siiten komentanut poi.
Huoh! Tästä suunta vain ylöspäin 🙂
Kun vihdoin tänään kotiuduin töistä niin oli taas säkkipimeetä ja vettä tuli kaatamalla – ihan satasella teki mieli lähtee lenkille mut lähdettiin. Reilu tunti, kattelin ottalampulla suppiksia ja koirat juoksi vapaana. Saksalainen tais käydä pari kertaa ”naapurissa” niitä labbistyttöjä katttoon puolen kilsan päässä kun oli reilun tovin pois ja tuli kieli vyönalla takas (onneks tuli eikä tarttenu hakee)
Kotona laitoin ”pannan” (ottalampun kuminauhan) kaulaan ja otin ”syliin”. Pikkasen aluks katteli kroati-kämppistä (joka on pomo ja välillä kyykyttää tota) mut siihen simahti ja oikeesti nukahti. Kai – kun kuorsas :- ) Siinä makas lähes puol tuntia, sit kun nousin ylös niin lähti petilleen mut kyllä tuli syömään kun ruokaa annoin
Idea tässä tänään vahvistaa pantarauhaa. Että saisin pantarauhalla kierroksia alaspäin reeneissäki. Jotain jo tapahtunu koutsin kommenttien perusteella mutta vielä on työmaata… Pitää vaan tehdä toistoja ja toistoja ja toistoja että pantarauha joskus tulee selkärangasta silleen että kierrokset laskee kun pannasta ottaa. Toi on onneks uskomattoman pätevä tyyppi, kun itse pidän itseni rauhallisena, olen looginen (insinöörinä pitäs kyetä!), mustavalkoinen, vahvistan oikeaa, jätän huomiotta väärän niin toi vastaa kyllä 🙂 Tässä mulla onkin hommaa mutta etiäpäin koko ajan!
Vettä tuli kaatamalla (kivaa tää suomen ”talvi”) joten päätin vähä muuttaa hallille sisään menoa sillä etten tehnyt lelukeikkiä (jonka tarkoitus saada purkaa) vaan vein pikkulenkin jälkeen suoraan sisälle. Ovesta kulku ei oikeen ottanu sujuakseen joten mentiin tekeen se pikkuhallin ovesta että saatiin onnistuun. Reenien aihe oli hyppy ja onneksi saatiin tehdä se ekana. Innarina tasavälein 4 erilaista estettä (vanha ja uus tokohyppy ja pari aksahyppyä) ja hyvin koiruus teknisesti hyppäs 🙂
Välissä reenasin stoppeja namia heitellen, välillä luopumista pikkuhallin leluista ja aikas kivassa mielentilassa pysyi. Jos alkoi kuumeneen niin pannasta kiinni ottamalla lähti rauhottumaan (parantamisen varaa vielä on!) mutta Riitta -koutsikin kommentoi että hyvin vastaa pannasta pitoon. Että edistystä on!
Reenien loputtua siirryin pikkuhallin puolelle rauhareeniin. Kun istuin alas meni koiruus välittömästi maahan mun viereen ja alta 5min niin laski pään mun jalan päälle 🙂 Koutsi tuli laittaan välioven kunnolla hakaan tokohallin puolelta ja se pikkasen häiritsi mut takas mate meni. Vaikka tokohallin puolella reenit jatkui. Reilu vartti ja makas jo kyljellään pää mun jalan päällä ja huokas äänekkäästi. Ihan eka kerta kun kyljelleen meni maate pantarauhassa ihan itse 🙂 Noin puolen tunnin kohdalla maltti petti tai jotain tapahtui tokohallin puolella kun selvästi tuli rauhattomammaksi, lopun tuntia ääntä tuli enempi tai vähempi koko ajan eikä kovin pitkään malttanut olla paikalla. Välillä näytti että silmät alkaa painua kiinni mutta ääntä tuli kuitenkin, Tuli mieleen pikkulapsi jota väsyttää mutta ei malta alkaa nukkuun… sain kuitenkin lopetettua reenin että oli hiljaa paikoillaan ja päästiin suht rauhassa hallista ulos – vaikka oli patukka taskussa ja sitä kävi kurkkiin kun nousin lattialta ylös. Koko aikana en palkannut patukalla vaikka se taskussa olikin.
Pitää vaan harjoitella lisää, toistoja toistoja toistoja niin eiköhän se rauha hallillakin sieltä tule!
