Pimeetä syksyä
Ollut taas niin pimeetä että vain sunnuntaina pääsee lenkille valoisalla. Muuten mennä otsalampun ja koirien valojen kans pimeydessä
Toisaalta kun pallien poisto toi mörköjä yms ja Maare sanoi että voi mennä puolikin vuotta että hormoonit tasaantuu niin senkin (ja mun pimeysväsyn) takia on reenaus jäänyt vähiin.
Bra -vapauttamista ollaan kyllä lenkkien lomassa reenattu. Ja sitä että minulta ei saa varastaa eikä mun vaatteissa olla kiinni. Tätä lenkillä kun toi löytää metsästä aina jotain lippikisiä, kenkiä (?) yms ja kantelee niitä sitten mukana ja tarjoilee mulle josko niillä pelattas
Ja pihassa ollaan pelattu kahdella pihakongilla. Poks pyörittelee toista ja toinen suussa. Mä otan toisen käteen tai laitan jalkojen väliin (pallo maassa). Sitä ei saa ottaa ennenku annan luvan – kontaktista, toisen lelun irrotuksesta, maahanmenosta tai istumisesta. Sitte leikitään. Joskus otan lelun kainaloon ja pyydän sivulle – jätän koiran ja menen itse kauemmas ja joskus lähemmäs, joskus koiran eteen joskus etuviistoon oikeelle koira takana, joskus vasemmalle että olen sivuttain tms siis omaa paikkaa ja asentoa vaihdellen. Lelua ei saa varastaa. Kun on sivulla suu auki saa palkan ja sitten leikitään.
Muuten Poku on ollut jotenkin paljon rennompi ja hyväntuulisempi. En muista yhtään tilannetta missä olis tullut konfliktitilanne, enkä myöskään tilannetta jossa itse olisin hermostunut. Nämä kaksi asiaa kulkevat ehkä käsikädessä….
Ja nyt myös ruoka kiinnostaa 🙂 Kotona on ennekin tullut sohvalle kun menen maate lukemaan kirjaa. Jalkopäähän makaamaan. Nyt tulee jalkojen väliin pää mun jalan päällä ja kerjää rapsutuksia örisemällä ja katsekontaktilla. Siittä on tullu sylikoira 🙂 Muutenki kotona renompaa kun Nupokaan ei enää komentele Pokua eikä Pokun tarvi väistellä sitä. Pallien poisto molemmilta oli ihan hyvä veto!
