reenaus taas aloitettu!
Porissa tuli poikettua ja taas repussa uusia työkaluja. Pikkasen oli vaikeeta ja liiviin tuli taas pari uutta repeämää. Jotka kotona paikkasin jesarilla 🙂 Vielä ei kanntata uutta ostaa.
Nyt siis ollut ohjelmassa ihan yksinkertaisia liikkeitä, haettu keskittymistä, kanavalle hakeutumista. Namipalkalla taskusta ja purkilla. Purkki(kin) tuppaa kiihdyttämään aikalailla, joten hyväksi käytännöksi osoittautunut, että aika pitkä pätkä taskunamilla ja rauhallisella kehulla pieniä tehtäviä ennen purkkia. Ja nameja saa antaa aika tiheeseen tahtiin että ei hermostu. Muutaman kerran napannut hihasta tai liivistä mutta heti päästänyt irti. Johtunut liian pitkästä palkkaamattomasta pätkästä.
Purkin maahan laittamisesta (liian nopeesti heti reenin alussa) alkanut huutamaan, koittanut varastaa ja saanut varastettuakin purkin. Onneksi antanut purkin minulle ilman riitaa. Huudon jättänyt huomiotta ja namittanut/päästänyt purkille kun huuto loppunut ja tullut kontaktiin.
Tänään aamulla reenasinkin vain purkista luopumista. Ensin ihan autosta tulo ja istuminen siten että vain vähän liikuin. Sitten jätin istumaan ja käskin odottaa. Siirryin metrin päähän ja laitoin rauhallisesti purkin maahan koko ajan odota -käskyä rauhallisesti ja kontaktissa. Menin eteen, kehuin, namitin. Menin viereen, kehun ja namitin kontaktista. Kun oli kontaktissa ja suu auki päästin rauhallisesti purkille. Ja edelleen kehuin rauhallisella äänellä. Ääntä tuli välillä (vinkua) ja hätäseen vilkuili purkkia mutta ei hermostunu, ei käyny vaatteisiin kiinni, ei huutanu! Hyvä reeni 🙂
Nyt pitää muistaa – olla todella rauhallinen – olla yrittämättä liikaa, edetä pienin askelin. Autosta tulee jo nätisti. Kanavalle tulee jo aika nätisti. Purkista luopuminen pitää nyt seuraavaksi saada sujumaan ennenku alan ahnehtimaan ihmeellisempää. Istu, maahan, odota – nämä osaa, näitä voin tehdä kun on hyvässä mielentilassa, rauhallinen. Muistaen kehua rauhallisella äänellä ja palkata riittävän tiheään.
Kapulan pitoa on reenattu ruoka-aikaan. Ruokakiposta otan lautaselle ruokalusikallisen ruokaa. Kapulan pito, rauhallista kehua kun pitää, irrotus. Ja saa ruokaa. Pitoaikaa olen vaihdellut, välillä riittää pelkka kapulan otto. Ajat olleet vielä tosi lyhyitä. Pikkasen välillä kapula pyörähtää suussa ja saattaa ääntä tulla mutta jo ottaa kapulan suuhun, ei pureskele eikä juurikaan edes tiputa. Pari kertaa olen vienyt käsiä kapulaa kohti pidossa, mutta helposti tällöin tulee ääntä, suu aukeaa tai kapula pyörähtää suussa eli vielä pitää vahvistaa pelkkää kapulan suuhun ottamista ja pitoa.
Purkissa on ollut omaan karppiruokaa, mikä kelpaa enemmänki ku hyvin- Nameina ollut kivipiiraa, mitä olen keittänyt ja kuivurilla kuivattanut pintakuivaksi. Kokonaisina ovat senverran isoja että pureskeleekin niitä.
Että etenee etenee 🙂
