Reeniä reeniä….
Pitääpä päivittää ahkerammin kun näitä luetaankin 🙂
Sunnuntaina tehtiin rauhareeni ja lyhyt verijälki. Rauhareeni oli silleen ”helppo” kun mielentila oli valmiiksi rauhallinen kun koirat iltapäivällä tuli pihalta sisälle. Äkkiä rauhoittui kyljelleen ja huokaili
Maanantaina purkiteltiin ja rauhoituttiin.
Purkkireeni lenkin jälkeen. Reenissä oli haastetta, tiesin, kun kello alkoi oleen jo yli kahdeksan illalla ja lenkilläkin koko ajan katoi ja pelas jonku kävyn, kepin tai kengän (jonka löysi metsästä) kans. Aluksi pelkkää namitusta ja yksinkertaisia juttuja. Ääntä tuli taas reippaasti (=huusi), jonka jätin huomioimatta. Jotain keppejä tms koitti näykkiä maasta mutta nekin jätin huomiotta. Muutaman kerran pomppas päin, näykkäs hihasta tai liivistä, jolloin otin kaksin käsin pannasta kiinni ja sanoin rauhallisesti ”Ei”. Uskoi ja lopetti :-O Siitä sitten kohta jo rauhoittui ja sain tehtyä kolme lyhyttä purkkireeniä. Eli siis jätin koiran, pyysin odottamaan, laitoin purkin maahan, tein pari helppoa tehtävää kanavalla ja vapautin purkille. Olin tyytyväinen reeniin, etenkin tuohon alkuun kun noinkin nopeasti lopetti meuhkauksen ja meuhkauskin oli aika iisiä
Heti kotiin tullessa rauhareeni perään. Lähtötilanne oli eilistä haastavampi kun tein heti lenkin ja purkkireenin jälkeen kun tultiin kotiin – tai sitten ei kun oli lenkillä ja reenissä saanu purkaa itseään. Kuitenkin iltaruokaa odotteli ja kroati ramppas eestaas ruoan toivossa mikä oli häiriönä. Kotona en ole pitänyt pantaa vaan pyytänyt viereen, siihen se on tullut ja jäänyt. Käsi kyljelle kevyesti, alussa katseli kroatin ramppausta mut pian laittoi pään mun polvellle ja noin vartissa meni kyljelleen ja huokaili. Silmät oli väärinpäin ja ekaa kertaa tais oikeesti nukahtaa. Ainakin luulen kun pidin kättä kevyesti lavan päällä paikallaan niin teki muutamankin ”unisätkyn” ( semmoinen sätkähdys mikä itsellekin joskus tulee juuri kun on uneen vaipumassa). Oikein tyytyväinen olen tähänkin!
Ruokakupilla vielä kapulan pito. Olen joutunut ottamaan kapulan aika nopeeta pois ettei tiputa. Kun olen reenannut vain kapulan ottoa ja hyvää pitämistä, enkä kuitenkaan ole halunnut että kapula putoaa. Nyt halusin, että voin ottaa kapulan rauhallisesti pois ja silti pitää loppuun asti nätisti. Tietty kyllä putoaa siksi kun pitoaika on liian pitkä (tajusin just). Olisi pitänyt tietty ihan ekaks reenata pelkästään että ottaa kapulan nätisti. Sitten sitä että pitää nätisti – kuitenkin omat kädet kapulan lähellä (tietty olin noussut itse pystyyn oman kädet sivulla ja se kapula tippuu just silloin ku ojennan kädet kapulaa kohti. Tyhmä minä!) No, reeni meni kuitenkin niin, että pikkasen tuli ääntä mutta otti kapulan nätisti, piti suht nätisti (suu oli välillä vähä auki) mut tiputti heti kun ojensin käsiä kapulaa kohti. Kehuin rauhallisesti kun piti nätisti ja olin hiljaa kun tiputti kapulan. Annoin kapulan takaisin suuhun ja taas tippui ennenku kerkesin rauhallisesti ottaa pois. Kolmannella kerralla sain otettua kapulan rauhallisesti ja siitä saikin ruokakupin enkä tehnyt toistoja. Juu, täytyy saada tuo pito vielä varmemmaksi eli reenata tosi lyhyitä pitoja niin että omat kädet on kapulan lähellä ja pystyy siitä rauhallisesti ottamaan kapulan pois. Siitä vähitellen pidentään aikaa ja omia käsiä kauemmas pidon aikana. Ja omien käsien liikuttelua kapulan lähelle/kauemmas – sitten joskus…. Tän kapulan kans olin taas ”pikkasen” hätänen ja etenin liika nopeeta enkä muistanut palastella tarpeeksi. Jotain hyötyä tästä kirjoittelemisesta on – kun kirjoittaa mitä teki niin hoksaa (ainaki nyt hoksasin) mitä tein väärin ja miten korjaan.
