Valoa kohti
Niin, valoa kohti mennään lujaa vauhtia 🙂
Jotain reenintapaistakin ollaan taas tehty. Ja ihan alusta taas aloitetaan. Pirkkalassa ollaan käyty rauhoittumassa ja etenee, etenee. Pantarauha jo hyvällä mallilla, nyt työnalla kosketuksesta rauhoittuminen. Pikkasen oli ensimmäisellä kerralla viime sunnuntaina ihmetystä, mutta lopulta onnistui rentoutumaan kyljelle. Yes! Eilen kotona kans sain menemään rentona kyljelle. Näitä pitää nyt reenata kotona ja aloittaa helposta ajankohdasta eli iltaruoan jälkeen. Ennen ruokaa tai ennen lenkille lähtöä on odotus siinä ruoassa tai lenkissä. Aamulla taas turha koittaa kun pitää vilkuilla kelloa että kerkii töihin. Ja aamulla lenkkeillään mahdollisimman myöhään muutenkin ettei tulisi niin pitkää päivää sisällä. Mutta pikkuhiljaa vähitellen eteenpäin
”Tottisreeni” on ollut ihan taas sitä kanavalle tuloa. Vasta ainoastaan auton luona lenkin jälkeen. Ja siinäkin on ollut tarpeeksi kun olen koittanut pidentään kanavalla oloaikaa ennen palkkaa. Välillä tulee ääntä mutta jätän sen täysin huomiotta. Tai lähtee hakemaan keppiä tai puuhasteleen omiaan. Annan mennä. Kerran ryösti mun taskusta taluttimen ja riepotti sitä kun suurintakin palkkaa. Irrotus kesti, pirunilmekin tuli. En hermostunut mutta kävi mielessä että tää nyt sitten kestää. Mutta eipä kestänyt. Aika nopeeta irrotti, hyvällä ilmeellä antoi laittaa taluttimen takaisin taskuun. Siitä sitten saikin superkehuja ja taskut tyhjäksi nameja. Yllätti mut!
Seuraava vaihe olisi kanavalle tuloreeni taluttimessa, kuitenkin vielä häiriöttömässä paikassa. Siitä sitten pikkuhiljaa vaikeimpiin paikkoihin ja pieniä tehtäviä mukaan kun alkaa vakaasti olemaan kanavalla. Toistaiseksi tehty ainoastaan lauma- ja namipalkalla.
Kapulan pitoa tehnyt kerran, ennen aamuruokaa. Rauhallinen mielentila sai aikaan ettei halunnut edes ottaa kapulaa suuhun !!! Kun ennen (kiihtyneessä tilassa) ryösti kapulan ja järsi ja pyöritteli sitä suussaan. Nyt siis palkkasin ihan ensin kapulan katsomisesta ja sitten suuhun ottamisesta. Pitoja kun tämä etenee ja rauha säilyy. Yllättävää tämäkin!
Autosta tulot on sekä kotona että lenkillä jo helppoja, kiltisti istuu odottamassa lupaa tulla ulos. Vieraissa paikoissa haastavampaa mutta entiseen verrattuna helppoa.
Pian on jo niin valoisaa, että pystyy reenaileen jotain töiden jälkeekin. Että etenee etenee 🙂
