Vappureenit Treella Kantoluodon semmassa 1.5.16
Reeniä oli yksi kierros ja oltiin viimeisiä. Jarille sanoin, että viimeset 2vkoa ollaan reenattu ilman lelkupalkkaa – peltojälkee, esineruutua, laumapalkkaa. Jarin mielestä olis ollu hyvä jatkaa samalla tiellä mutta…. koska päivä alkoi 9.30 ja mein vuoro oli about klo 16 niin käytin kaksikin kertaa lenkillä kentän ympäristössä ennen omaa vuoroa. Ja juu, koira kiehui. Välillä silleen ihan kunnolla. Näki piilot, ja haistoi reenanneet koirat. Namikopittelulla (ja omalla rauhalla) sain jotain järkee hetkittäin. Siinä sitten päätin, että pelkkä lauma on nyt liikaa vaadittu, otan namit taskuun ja patukkalelu jää tuolille jemmaan josta Jari voi sen hakea.
Ennen omaa vuoroa otin Pokun autosta jo kun edellinen aloitti. Vaihdellen nelivetoa, kiljuntaa, rauhaa, kontaktia, istumista, namikopittelua…. kentälle mentiin namikopittelulla suht järki päässä. Aikas nopeeta kuitenkin rauhottu ja keskitty, jopa siis ihan namipalkalla 🙂 Tämä huikeeta, ja tästä saatiin Jariltakin paljon kehuja.
Otettiin tekniikkaakin kun oli hyvin kanavalla nopeesti. Koiran sivulle, namikäsi vyötärön kohdalle nyrkki alaspäin. Palkka hyvästä ilmeestä ja kontaktista. Lisää vaatimusta eli jos
– oli kontaktissa, oikea jalka eteenpäin, jolloin koiran kontakti ei sais tippua. Poku: what! näin ei ole ennen toimittu -> räyh ja liiviin kii. Josta onneks heti irrotti. Itse olin koko ajan rauhallinen (hyvä minä!) Toisto josta palkka!
– kontakti tippu, katseli taivaanlintuja, odotettiin kontakti takas hyvään mielentilaan ja palkattiin
Kun teki tätä hyvin namipalkalla tehtiin sama patukkapalkalla. Pari kertaa ampu patukkaan kiinni mutta pannasta pitämällä irrotti riitelemättä. Huikeeta!
Tän päivän suurin muistutus, että Poku on todella herkkä – jos tehdään jotain uutta eikä tiedä tasantarkkaan mitä pitää tehdä niin reaktio on helposti a) liivissä kiinni tai räyhräyh b) katselee taivaan lintuja. Tämän ihan sama huomannu laumapalkkareeneissä. Tämä on vaihe, joka on hyväksyttävä tämän koiran oppimisessa. Rayhräyh -tilanteessa pannasta kiinni ja kun katselee tiavaanlintuja niin vaan odottaa että on taas kanavalla. Kun osaa ja tietää mitä pyydetään niin tekee varmasti. Mun pitää vaan osata palastella opetettavat asiat sopivan kokosiin palasiin. Yksinkertaista mut niin vaikeeta.
Jari kehui, että ollaan edistytty hurjasti ja etenkin se, että kentälle tullessa kiehui ja nopeeta sai sit kasattua itsensä. Ommulla huikee rakki <3 Ja Päivi joka meitä koutsaa 🙂
