Voitin peuran!
joo-o! Oltiin iltalenkillä metsässä ja tein noin kans siellä puiden kiertoa ja maahanmenoja. Maahanmenoja silleen että olivat kauempana vähä niinku tottiksen eteenmenoreenin alkeita. Laumakehupalkalla ja namilla (sitä samaa neturesmenuu). Äkkiä lähellä rysähti ja peura oli 5-10m päässä meistä ja lähti rytinällä pakoon kun näki meidät. No noi tietty miljoona perään ja mulla kävi jo mielessä että sinne meni eikä saksalaista näy ainakaan puoleen tuntiin kun näköetäisyydeltä lähti ajaan. Mutta mutta… Nuppis tuli hetikohta takas ja kun sitä kehuin niin Poks tuli kans – ekaa kertaa evernever tulee heti takas kun lähtee ajaan näköetäisyydellä olevaa peuraa (tai pupua, tai kettua tai metsäkaurista tai…)
Metsätiellä sitten vähä tehtiin kehulla ja namilla houkutuksella vähä jalkojen välistä pujottelua, oikeella kulkemista ja pyörähdyksiä. Ekaks laumakehua sitten nami luopumisen jälkeen. Tästä vähitellen siirrytään osittain ja myöhemmin enempi laumapalkkaan. Ja otetaan pikkuhiljaa sekaan myös tottisliikkeitä Se suoraan vain laumalla palkkaus tottisliikkeisiin yhdistettynä oli vaan ihan liian vaikeeta.
Jätkää alkanu ihan selvästi mun seura kiinnostamaan ja jopa alkaa (edes vähä) pitään mua tärkeenä 🙂
Viimeaikoina on kyllä jonkun kerran jättäny lelunsa ja lähteny tekeen mun kans – vaikkei palkkana ole kun se iänikunen naturalmenu ja mun kehu 🙂
