Ylämäki, alamäki…
niinhän se on että aina ei voi voittaa, ei edes jokakerta. Kun tulee onnistumisia niin väistämättä jossain kohtaa täys mahalasku ja itkua vääntäen lähtee reeneistä
Mut ekaks ylämäkee 🙂
Sunnuntaina kävästiin Porissa ja saatiin patukan taskuun laittoa etiäpäin. Oikeen näki kun koira mitetti että wtf. Mut hiffas mistä oli kyse. Hieno rakki <3 Maanantain ja tiistai vaan lenkkeiltiin ilman reeniä. Lenkkeilyistä pitää tässä kohtaa mainita että leluja ei enää lenkillä ole mukana. Jos löytää esim tyhjän kanisterin (niinku eilen) , temuaa sen kans ja kantaa mukana niin minä en lähde mukaan, jätän ”lelun” huomiotta. Ja jossain kohtaa jättää ”lelun”. Koko aika ei tartte vetää itteensä kierroksille vaikka sitä niin kovasti hakee ja haluaa. Keskiviikkona reenattiin pihassa patukan taskuun laittoa ja yllättävän helposti toimi. Mulla nahkarukkaset kädessä 😉 Kun sitten päästiin metsään, otin koirat autosta niin nappas lelun puutteessa mun rukkasen. Eiku pannasta kiinni ja odottamaan. Kesti. Mulla meinas mennä hermo – ei tuohon rukkaseen purijaan vaan tuohon toiseen – räkytti vieressä ihan taukoomatta kun ei ymmätäny miks seisotaan edelleen auton vieressä eikä lähdetä lenkkeileen metsään. Välillä koitti riuhtoa, vinkui ja piti. Läähätyksestä huomas että alkoi väsyä. Samaten ääntely muistutti väsyneen pikkulapsen kiukuttelua – kun enää ei jaksas kiukutella mutta periksi ei halua antaa. Mua jo naurattiki tuo. Lopulta irrotti ja varmuudeksi laitoin rukkasen taskuun ja lähdettiin lenkille
Ja sit alamäki 🙁
Keskiviikkoreeneistä oli facessa koutsin viestiä, että on väsy ja tehdään jotain rauhottumista, paikallaoloo tms. Mulle sopi! Jätin lelut pois ja namejaki vaan vähä. Hallissa otin pantarauhaan. Kukaan muu ei ollut faceviestiä nähny ja reenilkaverit reenas normireeniä. Toinen koira on kans semmonen jolle järjestetään koko ajan tekemistä, useita palloja on palkkana ja nameja heitellään maahan. Koita siinä sit toi rauhottaa. Liian vaikeeta. Mun ajatus oli että onnistu tai ei niin istutaan tunti paikalla ja ainakin koitetaan. Koutsia kai hermostutti ton ääntely kun kävi laittaan seinän meidän ja muiden väliin. Pahensi tilannetta. Pysyi koko ajan aikas hyvin paikalla, muutaman kerran laski pään maahan. Mutta ääntä tuli lähes koko ajan, aikas reippaastikin. Vinkunaa ja äänekkäitä haukotteluja. Kolmen vartin jälkeen koutsin kehotuksesta siirryttiin pikkuhalliin yksin. Hiljeni mutta ei sielläkään loppuun asti rauhottunu. Hiljaisena sain hallilta ulos. Tuollakun on tapa tulla halliin lähes karmit kaulassa niin sovittiin että jatkossa tulen reeneihin pikkuhallin kautta. Pikkuhallissa haen mielentilaa namilla, pallo on reenihallissa. Kun rauhottuu pikkuhallissa, palkaksi pääsee reenihalliin puuhasteleen ja pallon
