Hups kun jääny blogi päivittämättä. Onni asua maalla kun yhteydet toimii tai sitten ei – tikun varassa kun olen. Kaikkien operaattorien just ja just alueella. Kiinteä linja maksais about 3t joten saapi olla. Pikku yhdeenvetoo
Laumapalkkaus
Kolme reeniä tehty täysin ilman mitään palkkaa edes taskussa, kaks Koutsilla pihassa, yks soramontulla. Viimeisellä kerralla ei kertaakaan repinyt mun vaatteita 🙂 Vaatteet ei niin haittaa mut jos ihosta ottaa kiinni niin sattuu stanasti. Hyppi päin ja ääntä tuli mutta saanut kaikki reenit lopetettua onnistuneeseen – vapautus ilman hyppyä, ääntä tms. Tämä laumapalkkausreeni on jotenki niiiin vaikeeta mulle kun näpsii mua ja mulla hermo pinkeenä helposti enneku edes aloitetaan reeniä. Ja sen toi tietää….
….Joten nyt tehny vähän helpotettua laumapalkkausreeniä
Metsälenkillä kulki puunpala suussa, käskin sivulle, palkkasin laumalla – äänellä ja silityksellä. Vapautin, jolloin hyppäs päin mutta hiljaa eikä repiny (siihen puunpalaseen en kiinnittänyt mitään huomioo koko aikana). Toistin sivullekäsky ja jätti puunpalan ja tuli sivulle. Vapaa -käskyllä vapautin, hyppäs mut ei repiny. Kun jatkettiin niin ei edes muistanu puunpalaansa vaan jatkoi lenkkiä. Kuinka paljon jo se että pitää rauhottua autosta ulos, remmiin laitto, taluttimessa olo (jota meillä toooodella harvoin täällä maalla) saa kierroksia nousemaan?
Toisen kerran tein pihassa kun pihapatukka suussa ja oltiin lenkille lähdössä autolla. Poku siis vapaana ilman talutinta. Tein istu-maahan, kiersin koiran, eteen yms juttuja ja palkkasin laumalla (ääni ja silitys). Lelu oli suussa, ei mälväny sitä, ei tunkenu lelua mulle, enk’ kiinnittänyt leluun mitään huomioo. Vapautus- käskyt ilman ääntä ja pomppuja. Lopuksi autoon, häkkiin mennessä antoi nätisti lelun pois.
Namikopittelupalkkausta/Laumaa
Kun toi laumareeni on niiiin vaikketa (mulle), lelupalkkaus toimii hienosti mut kiihdyttää niin olen käyttäny lenkillä myös namikopittelua. Namipalkkaus jotain lauma- ja lelupalkkauksen väliltä. Että silläkin pääsis paremmin palkkaamaan. Lenkillä pysähtynyt kun katsoo mua / lähtee tulemaan luo innostunutta äänellä kehua ja luona kopittelua namilla tai pelkkää laumapalkkaa äänellä ja kosketuksella. Joskus tulee namia, toisinaan laumaa palkaksi. Tiä onko järkee mutta koittanu saada koirien mielenkiintoa enempi mua kohtaan, niitä kiinnostas tulla mun luo vaikken käske/pyydä tuleen. Ja etenki Pokulle myös nami, kehu ja kosketus (jota vieläkin väistää usein) alkas oleen palkka.
Hyppy
Omassa pihassa aksahypyllä vapaata hypyytystä. Aloitettiin 30cm kun eturauhanen tutkittu terveeks 31.3, nostettu vähitellen. Viimeks oli 50cm korkein. Saanu pitää lelua suussa mutta pidetään järki päässä eikä riehuta. Idea ollut että itse haluaa hypätä josta kehua, ohitus ja alitus huomiotta. Että saa hyppylihaksia ja oppii arvioimaan hyppyetäisyyden.
Jälki
Esineet. Yksi reeni tehty nyt taas mielentilaa eniten miettien. Rauhallinen kehu kun menee maahan esineellä. Vaikka on vino, hidas, mä tiedän että on esineellä enkä anna edetä, käyttää esinettä suussa. Menen rauhallisesti viereen, pysähdyn jos ääntä. Kun hiljaa kehun. Vieressä taukoa, menen viereen maahan, kehun kun hiljaa, palkkapurkki taskusta vaiheittain (vrt lelu autosta) kun on hiljaa.
Palkkapurkeissa ennen ollut raakaa lihaa tai broitsunsiipiä. Raakaa syö ruokakupistakin niin nyt olen vaihtanut palkkapurkkeihin lihapitoista märkäruokaa, ilman viljaa tai lisäaineita.
Narulenkkiä
Täällä maalla kun ei tule narussa lenkitettyä koskaan ilman että oikeen lähtee narulenkille niin nyt olen pari kertaa viikossa ajanu naapurikylään 1,5km, 3km tai 5km luotopolulle narulenkille. Autosta tullaan hiljaa (myös Nupo). Ekaks pääsee Poku ja sitten Nupo. Lenkillä keskityn Pokuun – jos naru kireellä, eteneminen seis. Kun naru löysä, edetään. Alkulenkki hankalaa kun on virtaa, loppulenkki menee jo hyvin – jos ei ole bongannu metsäneläimä matkalla. Käyny tuolla usein, tämän 5v aikana kerran tullut yksi koiranulkoiluttaja(tuttu naapurikylän labbistyttö) vastaan, kertaakaan ei ainuttakaan ihmistä, yleensä koirat saanu olla ko lenkinkin vapaan. Nyt menty koko lenkki narussa.
Pitäny vaparina käydä narulenkkireeniä kaupungissaki muttei millään viittis Vammalaan ajella vapaapäivänä
Rauhareeniä
Pitkästä aikaa. Omassa pihassa. Pihassa oli myös pihalelut – ja kroati. Joka aluks puuhas omiaan mutta kun koitin olla Pokun kans vaan paikalla niin tuli siihen kyseleen että mitäs teette kun ette tee mitään. Pitää harjoitella taas hetki kotona, jossa on aina rauhassa. Kroatikin. Ja tehdä tähänKIN reeniin suunnitelma, miettiä mitä tekee ja missä, eikä vaan lähde reenaan
Huikee reeni 🙂 Hyvä mieli 🙂 Samaa laumaa reenattiin mut kertaakaan ei näpsiny mua, kertaakaan ei esitelly kitarisojaan, ja kotiin tullessa mettälenkillä huomasin etten edes muista koska olis ollu ilme ”stanan ämmä mä sua usko” 🙂 Oli vähä ”laama” mut ennemmin laama ku räyhä. Mitä nyt pitää muistaa (Päivi muistuttaa jos jotain oleellista unohtu)
– ei hypitä, ei näpsitä – kaksinkäsin pannasta ja alas. Siinä pito kunnes rauhottuu
– äänen käyttö mielentilan mukaan – jos laama niin voi nostaa innostavaksi, jos kiehuu nii matala
– kun hyökkii ”omiin palkkoihin” (roskat tms) niin matala moite (vrt kum koittaa häkistä äkkiä ulos). Jos ottaa ”oman palkan” niin pannasta, odotus että itse tiputtaa, kehu mielentilan mukaan, ”mennään” käskyllä mukaan. Autolla saa lopuksi lelun
– äänensävyn käyttö mielentilan mukaan nyt mulle iso reeni!!!
– muistaa tehdä myös lelureenejä. Laumareeniä 1/5 niin pysyy tarjoomisinto. Nyt ehkä liikaa tehny vaan jälkee ja vähä laumaa
Että reeniä riittää mut hei, me edetään 🙂
Koko jäljen ajan, kaikilla esineillä. Täysin hiljaa kun menin luokse, annoin ruoka purkista, otin esineen.
Oliko rauhallisuuden syy aurinkoinen päivä (kuuma), ennen jäljen ajoa käyty 3km narulenkki luontopolulla – vai olisko tuo oppinu jotain? Nyt olen tyytyväinen 🙂
…. joka saralla!
Jäljellä kun on alkanut olla hyvä mielentila esineillä niin nokka nousee, kaikki harhat/peurankuset/myyräkolot kiinnostaa. Tällä viikolla 2 jälkeä: ekalla kuseksi/merkkaili peuran pissoja ja ennen viimeistä esinettä istui, rapsutteli itteensä ja nuuki ”naapurin” labbisten suuntaan. Eilen Illossa Niinan reeneissä kuseksi useaan otteeseen ja paskansi kesken jäljenajon! Vaikka käytin reilun puolen tunnin metsälenkillä vapaana juokseen ennen jälkireeniä. Eikä toi ollu hätä/kura/tms paska vaan ihan vaan merkkas! Ikinä tähän mennessä ei ole reeneissä paskantanu eikä kusimerkkaillu! Jäljestys kulmineen ja esineiltä ja paalulta lähdöt kuitenkin ihan jees. Esineillä pientä äätelyä mut suht rauhassa (pitää aina jotain positiivistakin keksiä!)
Aamulla laumareeniä mettälenkin jälkeen mettätien varressa (virhe!) Mettätien varressa on käpyjä, risuja yms joilla palkkaa itsensä. Mun kans tekeminen vähääkään kiinnostanut, kun sain edes istuun oli työ saada taas kanavalle. Vapaa -käskyllä näpsää mun vaatteita ja pomppaa. Ihan joka kerta. Vaikka kuinka koitin olla rento ja muistaa Päivin ohjeen että vapaa- käskystä ei kannata odottaa mitään erikoista toimintaa koiralta. Onneks ei jääny roikkuun kiinni (taas edes jotain positiivista 🙂 ) Tein reenin aamulla ihan siks kun mulla pitää olla kunnon fleecetakki, jo valmiiksi rikkinäinen tuulitakki + valmiiksi rikkinäinen treeniliivi ”suojana” on näpsyille (ne muuten sattuu!!). Iltapäivällä +20 ja ton kans ei tätä reeniä teepaidassa tehdä.
Onneks reenit Porissa lauantaina 🙂
Mulla on 7500 neliöö aidattua tonttia mut silti olen käyttäny aina koirat aamuin illoin mettässä juokseen. Kun olen ennen tänne muuttoa asunu rivarissa. Tapa, etenki aamusin jolla saan itseni hereille. Toisaalta – mun koirat ei pasko pihaan, tai joo paskoo jos en ole vieny (kipee tms) Tontista kuitenki puolet ”joutomaata” ja ryteikköö jonne mennä
Ny sit aletaan opetteleen oleen kotona, ihan vaan oleileen omalla tontilla illallakin. Haravointia, pihavaraston siivousta, pihasaunan herättelyä, puuhommia- mulla. Saksanpaimen kantaa lelua/tappaa haravaa/kottareita – noup. Saksanpaimen yrittää nyt olla rauhallinen omalla tontilla mun kans, muutenkin kun että saa raakoja luita ajanvietteeksi. Aamuisin toi on rauhassa pihassa, menee ja tulee kroatin mukana ja kun laitan pannat kaulaan (tietää että lähdetään metsään) odottavat kiltisti pihassa vaikka tunnin. Illat on taas ….. On toi kuitenkin tänäänkin aamulla käynyt metsälenkin ja reenaan Illossa n 800 askeleen peltojäljen, jossa söi aamuruoan. Että tekemistä on tällekki päivälle ollu. Mu ku on tottunu että aina illalla mennään mettään juokseen …. ny ei menty. Minä haravoin pihaa ja tein pihahommia ja tyyppi sai tyytyä vaan olemaan tontilla ja meuhkaan ihan itekseen leluillaan. Malttireeniä tämäkin ja ennenkaikkea että minä määrään mitä tehdään, nih!
Reeniä oli yksi kierros ja oltiin viimeisiä. Jarille sanoin, että viimeset 2vkoa ollaan reenattu ilman lelkupalkkaa – peltojälkee, esineruutua, laumapalkkaa. Jarin mielestä olis ollu hyvä jatkaa samalla tiellä mutta…. koska päivä alkoi 9.30 ja mein vuoro oli about klo 16 niin käytin kaksikin kertaa lenkillä kentän ympäristössä ennen omaa vuoroa. Ja juu, koira kiehui. Välillä silleen ihan kunnolla. Näki piilot, ja haistoi reenanneet koirat. Namikopittelulla (ja omalla rauhalla) sain jotain järkee hetkittäin. Siinä sitten päätin, että pelkkä lauma on nyt liikaa vaadittu, otan namit taskuun ja patukkalelu jää tuolille jemmaan josta Jari voi sen hakea.
Ennen omaa vuoroa otin Pokun autosta jo kun edellinen aloitti. Vaihdellen nelivetoa, kiljuntaa, rauhaa, kontaktia, istumista, namikopittelua…. kentälle mentiin namikopittelulla suht järki päässä. Aikas nopeeta kuitenkin rauhottu ja keskitty, jopa siis ihan namipalkalla 🙂 Tämä huikeeta, ja tästä saatiin Jariltakin paljon kehuja.
Otettiin tekniikkaakin kun oli hyvin kanavalla nopeesti. Koiran sivulle, namikäsi vyötärön kohdalle nyrkki alaspäin. Palkka hyvästä ilmeestä ja kontaktista. Lisää vaatimusta eli jos
– oli kontaktissa, oikea jalka eteenpäin, jolloin koiran kontakti ei sais tippua. Poku: what! näin ei ole ennen toimittu -> räyh ja liiviin kii. Josta onneks heti irrotti. Itse olin koko ajan rauhallinen (hyvä minä!) Toisto josta palkka!
– kontakti tippu, katseli taivaanlintuja, odotettiin kontakti takas hyvään mielentilaan ja palkattiin
Kun teki tätä hyvin namipalkalla tehtiin sama patukkapalkalla. Pari kertaa ampu patukkaan kiinni mutta pannasta pitämällä irrotti riitelemättä. Huikeeta!
Tän päivän suurin muistutus, että Poku on todella herkkä – jos tehdään jotain uutta eikä tiedä tasantarkkaan mitä pitää tehdä niin reaktio on helposti a) liivissä kiinni tai räyhräyh b) katselee taivaan lintuja. Tämän ihan sama huomannu laumapalkkareeneissä. Tämä on vaihe, joka on hyväksyttävä tämän koiran oppimisessa. Rayhräyh -tilanteessa pannasta kiinni ja kun katselee tiavaanlintuja niin vaan odottaa että on taas kanavalla. Kun osaa ja tietää mitä pyydetään niin tekee varmasti. Mun pitää vaan osata palastella opetettavat asiat sopivan kokosiin palasiin. Yksinkertaista mut niin vaikeeta.
Jari kehui, että ollaan edistytty hurjasti ja etenkin se, että kentälle tullessa kiehui ja nopeeta sai sit kasattua itsensä. Ommulla huikee rakki <3 Ja Päivi joka meitä koutsaa 🙂
Tässäkin lajissa ykkönen ja ainut reenikohde tällä hetkellä tulla autosta ulos rauhassa, hiljaa, kontaktista. Olla rauhassa paikalla ilman että joudun pidättämään kun laitan autolla PK-liivin päälle. Mennä laumalla ruudulle. Laumalla tarkottaa että vetämättä, minuun kontaktia hakien, josta saa koppinamia. Nätisti vieressä kulkemista sitten joskus…..Päivi ohjeistaa kun sen aika 🙂
Tehtiin täyssyvä kaistale, jossa kolme esinettä: yksi alueen takarajalla (helpoin nahkarukkanen), yksi keskivaiheilla ja yksi ihan pari metriä etulinjasta.
Nupo juoksenteli alueella kun tallattiin. Poks oli nenä (ja aivot) mukana heti: löysi, toi ja luovutti nätisti lähimpänä olleen esineen 🙂
Kävi alueen ulkopuolella, jossa Nupo oli juoksennellu mut palas alueelle ja teki töitä. Toi toisen esineen (pikkunen pehmo). Samaa lelua Nupo kuljetti useaan otteeseen kun tallattiin. Luovutuksessa ongelma, alko repiin pehmoa. Sain sen pois, heittelin namia maahan (mielenkiinto pois pehmosta), heitin pehmon Ennille kun Poku söi/haki nameja maasta -> selvittiin haastavasta esineestä ilman kilahdusta- iso YES!
Tämä esineruutu tosiaan sivulaji nyt, tässä(kin) reenataan mielentilaa ja malttia ykkösenä. Ruudussa tekee upeesti töitä, kyselemättä, uppoaa syvälle, tsekkaa rajat, tuo vauhdilla. Luovutukset ollut hyviä kun mielentila hyvä ja esineet helppoja (hanskoja, sukkia, suka, kangaspussukka – pehmolelut näköjään haastavia)
Mullon hieno rakki <3
Aamumettäilyn jälkeen laumareeni Keihäsellä. Oli ääntä, pomppua, roikkumistaki – mutta huikeen hienoja pätkiäkin. Vapaa matalalla ja aika hiljaisella äänellä oli paras, tai paras sen jälkeen kun oltiin monta settiä tehty jo. Leikö siis oikea äänensävy löytymässä, Poku alkaa ymmärtää vapaa -samam vaiko kaveri alko jo väsähtää? Tarttee testata. Sain lopetettua reeniin niinku halusin: setti ja sen jälkeen vapautus täysin hiljaa, ilman pomppuja tms. Setti siis on jotain pientä tekemistä ja kontaktista vapaa. Tosin pomppas ja näpsäs sen jälkeen kun olin vapauttanut ja oltiin menossa autolle mutta sitä ei lasketa kun reeni oli jo ohi
Taitaa olla reeniin tyytyväinen koiruus. Makaa mun jaloissa, örisee tyytyväsiä huokauksia ja tuoksuu. Mun tuoksukoira <3
Nyt vielä koirille aamupala ja kipinkapin töihin. Saa tyyppi huilia, iltapäivällä esineruutuilua
Jäljellä edetty huimasti viikon aikana (Niinan kommentti) Esineillä hiljaa, odottaa palkkaa hiljaa, saa palkkapurkin luopumisen kautta, lähtee esineeltä hiljaa ja rauhassa. Ja hyvässä mielentilassa. Esineellä olo ja siitä lähteminen on hyvällä mallilla. Vielä projekti kesken, että olis hiljaa kun ilmaissut esineen, mennyt maahan ja mä menen viereen ja otan palkkalurkin. Tänään yhdellä esinellä täysin hiljaa – että etenee 🙂 Toinen iso projekti on sitten poikittaminen esineillä mut se on sitten toinen juttu ja sitä reenataan joskus tulevaisuudessa
Laumareenit Keihäsellä, vapaa- käsky vielä hakusessa mutta etenee. Pomppua on, vielä tulee ääntä, näpsimistä. Mutta mä en hermostu. Ja tänään ei kertaakaan tarrannu takkiin kiinni silleen kunnolla. Pikkupikkuaskelin kokoaika etiäpäin 🙂
Onneks on Päivi ja Päivin reenit ja muistutus, että mitä pitää reenata. Päivi taas nätisti muistutti että mikä tarttee reeniä (laumareeni) ku mä vaan enimmäkseen pysyn mukavuusaluellani ja reenaa paljo sitä mitä on kiva reenata (mm esineet ja jälki).
Tänään sitten vain laumareeniä. Maalla kun asun niin käväsin tosta Keihäseltä (Shell Kiskokabinetti) parin kilsan päässä kotoa, kysyyn saanko reenata pihassa. Onneks oli itte Hannu Keihänen paikalla, sakutyyppejä itekki joten lupa reenata pihassa heltis ikuisiksi ajoiksi 🙂
Levottomuutta, ääntä, tekemistäkin. Tämä ei niiin levoton paikka kun Salen piha, vaikka rekkastoppi onki. Pomppuja oli, ja näpsyjä mutta pannasta rauha. Kerran takataskussa kiinni, ei riuhtonu ja huohotti heti eli suht nopeesti sain irti -käskyllä irti eikä käyny uudestaan kiinni. Vapaa -käsky vaatii vielä opettelua, pomppi kun ei tajunnut ja tartti useita toistoja että ymmärsi. Että toistoja vaan.
Tein pieniä reenejä, välillä en vienyt autoon (olis kai pitäny) mut kävelytin pientä mettätienpätkää ja sain haistella ja kuseksia vapaana.
Sain lopetettua hiljaiseen sivulletuloon ja siita rauhalliseen vapaa- käskyyn (ilman ääntä, pomppua tai takkiin tuloa) 🙂 Tästä hyvä jatkaa
Huisia 🙂
Vapaa sunnuntai, oltiin aamulla tehty jälki pellolla, päivällä lenkkeilty mettässä, päivällä otettu kunnon päikkärit ja päätin vielä illalla (n klo 20) käydä tekeen pienen jäljen kun noi esineet on… vaiheessa.
Jälki (n 400 askelta, 2 kulmaa vasemmalle, 4 näkyvää esinettä) tallaan ja koirien kans mettälenkki. Ehkä päivän aktiviteetit toi keskittymistä: jätin auton pihaan josta ehkä 30m pellolla. Auton ovet auki, ketjupanta ja jälkiliina käteen, häkki auki, Pokulle liina pantaan (normipantaan), ketju kaulaan – istui koko ajan hiljaa ja odotti. Kontaktista sai luvalla tulla autosta 🙂 Ihan huippua!
Jäljellä paalulta ja esineiltä rauhassa, kulmat ku juna raiteilla (rauhallisesti ilman juoksuaskelia tai tarkistuksia). Mutta esineet – ne vielä ihan täysin vaiheessa . Piti käskyttää maahan, poikitti, kerran mua kohti, yks jäljen suuntaisesti sentään. Ja ääntä todella vähän ja todella pientä ja hyvin esineille rauhottu. Kun jäljestys on vaan niiiiiiin hienoo ja esineet vaan turha hidaste – sanoo Poku
Jäljellä(kin) siis edelleen ykköstavoite on esineillä rauha. Lähtee paalulta ja esineiltä hyvin, jäljestää hienosti mut….esineet. Ääntä. Näkyvät esineet, käskytän maahan, rauhallinen kiitos, rauhallinen eteneminen viereen, rauhallinen meno kontalleen viereen, taukoja, rauhallista silitystä, rauhallista matalalla äänellä kehua (ei koko ajan), purkki rauhallisesti vaiheittain esille, samaten sen aukasu. purkki auki eikä saa syödä ilman luopumista eli purkki auki kuonon edessä ja rauhallinen kontakti, jonka jälkeen ”ole hyvä”. Malttia malttia ja malttia. Kestää, kestää ja kestää. Mut edetään 🙂
Autosta tulo sujuu jo kotona ja mettälenkillä, oveta auki ja luvasta ulos 🙂 . Mut kun mennään jäljelle tai esineruutuun niin vaatii reeniä. Peltojälkireeneissä otan esille ketjupannan ja jälkipiuhan kun tullaan autosta -> kiintyy. Esinereeneihin menossa otan pk-valjaat -> kiihtyy. Mettäjälkireeneissä (ottanu vain janoja) kun pukee valjaa niin kiihtyy. Että reenattavaa ON!
Laumapalkkareeni etenee 🙂 Kaks reeniä vasta tehny kun oli puhe että max 1/5 tätä reeniä. Tänään oli aikas vaikee Salen rauhattomalla pihalla, kontakti ei pysynyt, katteli liikennettä mut ehkä parempi nyt näin kun että kilahtaa ja repii mun vaatteita. Innostavammalla kehulla sain mukaan häiriöstä huolimatta – ehkä kuitenki pitäs reenata vielä rauhallisemmassa ympäristössä. Kun satavarmasti ton lelulla mukaan saan, mut nyt onkin idea saada Poku toimiin laumalla, rauhallisesti, innokkaasti, ajatellen… Että tässäki reenattavaa ON!
Päivitykset laahaa mut tarttee kirjottaa jotain enneku hukkaan noi paperit minne olen kirjaillu huomioita…
Ekaksi Treella Päivin treenit su 17.4 ja ekaa kertaa ikinä tein 2 settiä ihan laumapalkalla. Eikä toi ku kerran hermostu (minä en!) ja roikku liivissä. Taas kerran huikeen hieno ja opettavainen reeni, toi Päivi on vaan niiiiiin <3 ja ymmärtää mua ja tota koiraa <3 Läksyt:
– kun kehun niin ääni tasainen, matala – mulla tulee se loppukieku liikaherkkään
– autosta tuloon lisää vaatimusta, kokoaika ei tartte kehua, tarttee itse ilman kokoaikaista kehua laskee kiepit
– sosiaalisella palkalla pelkästään reeni vain 1/5
– kosketukselle totuttaminen, sekin on kehu. Tätä reenataan jäljelläkin
– vapautukselle oma käsky – vapaa (rauhallisella äänellä)
VPKH peltojälkireenit alkanu ja jäljellä ykkösenä nyt rauha esineillä (tuppaa tuleen ääntä). Jäljestys jees mutta esineet pitää käskyttää, on maassa hiljaa kun tulen luo, mut kun menen viereen niin piiiip. Niinalta tulee ohjeita 🙂 Tässäki ihan ykkönen on mun oma rauhallisuus! Niina on niin paras koutsi tässä meille 🙂
Esineruutua käyty reenaan x 2. Autosta tulo reeniä, alueelle meno reeniä, ekalle esinelähetykselle lähtee turhan vauhdikkaasti mut seuraavat jo aivot mukana. Luovutuksetki ollut pientä mälväystä lukuunottamatta jees. Kun tuon autosta tulon ja alueelle menon saa rauhalliseksi niin ruututyöskentely ja luovutuskin sujuu 🙂
Että tätä mielentilaa – kotona, lenkillä, peltojälkireeneissä, esineruutureeneisssä, tottiksessa…… mut onneks mulla on Maare ja Riitta – loistavat reenikamut. Ja maailman parhaat koutsit Päivi ja Niina 🙂
Loppukesästä FH -kokeeseen ja 2017 kesällä PAJÄ!
Nuppiksen rallattelut oli tänään vasta klo 10, joten oltiin ajoissa liikkellä ja kerkesin saksalaisenki kan puuhasteleen niiiin vaikeella Koutsin pihalla. Helppoo kun ei ollut (hmmm sekalaista seurakuntaa tokolaisia) vain Kristan hyvin käyttäytyvät bernit pihassa. Laitoin patukan taskuun, otin aivot päässä olevan sakumaanikon autosta – eikä toi edes härppiny taskua eikä edes koittanu taskulle!!! Kierreltiin pihassa narussa, naru löysällä, pysäys kun naru kiristy, naminheittelyä… ei edes kertaakaan koittanu patukkaa taskusta ryövätä!!! Pyysin istuun, menin sivulle, otin patukan taskusta, pyysin seuraa, piti kontaktin, pari askelta (hiljaista!) seuraamista josta palkka 🙂 Huikeeta 🙂
Illalla mettälenkillä oli kongilelumukana, pyysin irti, jätti lelun, odotin että tarjoo jotain. Istu. Jep + nami. Tätä toistin, siis palkka ihan siitä mitä tarjos ja siitä palkka. Huikeeta se, jätti lelun, tarjos istumista (useita kertoja peräkkäin namipalkalla) eikä hyökänny heti lelun/kepin/kävyn kimppuun riehuun.
Mä niiiiiiin odotan sunnuntain reeniä Päivin kans 🙂 Tuo tekee kun saa palkaksi riehua, oppii nopeeta houkutuksella. Haluisin opettaa tarjoomalla että miettis, käyttäs päätään, keskitys. Nämä tarjoomaopettelut on (tätä päivää lukuunottamatta) ollu haukkua, omaa palkkausta risuilla, kävyillä tms.
