Eilen Porissa ja kiehuu, kuehuu… Tiä mikä vinksahtanu vai onko kipee? Saikun jälkeen oli (ihmeen) hyvä, rupesin jo tottista tekeen viimeviikolla (tiistai). Tän viikon tiistai ihan kaaos. Aloinko liian äkkiä tekeen tottista? Olis vaan pitäny rauhallisemmin edetä ja vielä enempi painottaa mielentilaa?
No, reenit oli ihan samaa kaaosta ku alkuviikosta. Häkistä ei millään meinannu päästä ulos rauhassa, ulostullessa liiviin kiinni, ääntä, riuhtomista yms yms. Muuta ei sitten tehtykään kun oltiin auton vieressä, pidin pannasta kunnes oikeesti rauhottui. Itseeni olen tyytyväinen kun en yhtään hermostunut, jaksoin hyvin odottaa, olla rauhallinen ja käyttää rauhallista ääntä. Lopulta saatiin rauhalliseen ja hyvään mielentilaan, josta takas autoon. Autossa oli lopulta väsynyt ”nalleilme” koira 🙂
Nyt sitten saa ihan täysin unohtaa kaikki tottisliikkeet ja keskittyä vain ja ainoastaan mielentilaan. Ottaa perusrauhareenit reeniohjelmaan. Tehdä autosta poistulot perusteellisemmin (taas, ehkä oon vähä lipsunu eli kun istuu ja on hiljaa saa tulla vaikka mieli ei ole rauhallinen).
Ja pitää koittaa seurata ettei ole kipee. Pallien poiston jälkeen ruokahalu kasvoi heti ja pohjavilla tippuu – hormoonitoiminta muuttunut. Vaikuttaako se, Poku ON herkkä?
Tuntuu että ollaan taas lähes samassa tilassa kun vuosi sitten. Mutta sitä tää on: ylämäki, alamäki, tasasta, takapakkia……ja ehkä just siks mielenkiintoista :- )
… mutta onneks vaan koira- en minä 🙂
Eilen ajattelin vähä ottaa ”tottista” ennen Nupon rallyreenejä. Kun pari kertaa menny ihan kivasti. No… takaovet auki, pallo häkinpäältä liivin takataskuun, (koira huutaa ja metelöi), hiljainen koira rauhassa ulos. Enkä mitään kanavaa kerinny edes yrittää hakee kun ampu kiinni liiviin. Ja piti. Ja riutoi. Ja äänsi. Puuskutti ja piti, Minä pidän pannasta, seison paikoillani, nojaan autoa vasten ettei saa varastettu palloa takataskusta. Ja riuhtoi ja piti…. Onneks oltiin Ylöjärvellä teollisuusalueella jossa vain muutama auto ajoi ohi. Minä en hermostunut ollenkaan, annoin huutaa ja riuhtoa, treeniliivistä repes sauma ja lähti reilu palanen pois. Silti mun hermo piti ja pysyin päättäväisenä ja rauhallisena. Lopulta irrotti, ei ampunu takas palloon. Tein muutaman askeleen seuruuta, annoin pallon ja leikittiin ja sai kantaa pallon autoon. Huh!
Kroatin kans pikalenkki ja uusintakierros. Hiukan provosoiden otin pallon liivin takataskuun, otin koiran autosta, käänsin sille selän kun laitoin häkin kiinni ja ovet kiinni. Tarras liiviin mutta heti kun otin pannasta irrotti, tuli kanavalle, oli aktiivinen. Tein jotain ihan pientä perusjuttua ja sai pallon. Huhhuh!
Tänään sitte aamulenkin jälkeen ajattelin vielä kerrata eilistä. Pikkasen provosoiden autosta, mulla pallo. Otti liivistä kiinni mutta heti irrotti kun otin pannasta kiinni. PAri perusasentoa, pallopalkka ja autoon pallon kans. Mutta joo – eipä antanu palloa kun tultiin autolle. Niiiiin, kun yks asia alkaa toimiin niin toinen kusee- niiiiiin tuttua!!!! Pyysin pari kertaa irti, ei päästäny vaan riuhtoi. Lopulta otin laittamalla sormet suuhun. Varasti, Otin, Varasti. En (kauheesti) hermostunu mutta HARMITTI. Lopulta laitoin kädet kunnolla pallon ympärille niin ei varastanu. Ja koira autoon.
Mitä (kai) olis pitäny tehdä
– pannasta kiinni kunnes irrottaa
– touhuta enempi pallon kans, vaikka välillä ottas pois ja taas jatkas. Että saa pallon ja heti autoon (kai) sai aikaan luopumisen tuskaa liikaa
– noin lyhyen reenin jälkeen olis pitäny antaa liikkua pallon kans ja purkaa itteensä eikä heti autoon
– olis pitäny heti eka kerralla ottaa kunnolla pallo itselle käsiin ettei koita varastaa
Tein toisen lyhyen setin jossa autosta tulo ja pari seuruupätkääok. Kävelytin hetken pallon kans ja autolle, jossa ei heti antanut palloa mutta vaihdoin sen namiin (kun piti keritä jo töihin). Nami alkaa toimiin kun ruokahalu tuli heti kun pallit läks. Toisaalta hyvä kun ruoka alkaa oleen palkka mutta etenki jäljellä nyt saa säätää ettei ala kiehuun siellä ja tule ääntä.
Että tekemistä piiisaa!!!
Haava parani hyvin, saikkua oli sen 10 päivää mitä lääkekuuri kesti. Toi oli kyllä jo seuraavana päivänä sitä mieltä että mikä ihmeen saikku? Ruokahalu kasvanu mikä voi olla hyvä jos ruokakin alkaa oleen palkka. Ennen aamulla ei yleensä edes syöny, vaikka lihaa tarjos. Illalla tuli syömään kun pyysi. Koskaan ei kerjänny ruokaa. Nyt on usein keittiössä tuijottelemassa tasoa missä on ruokakupit. Ja kummasti ilmestynyt musta kuono pöytätasolle jossa mun ruokatarpeita…
Jälkee tehty muutamat, kotona oli ihan suht ok (nenä sais olla syvempi ja esineillä piti käskee maahan mutta ilmaisi kuitenki) mut tiistaina Niinalla reeneissä ihan kamala: haahuili sinnetänne, jäi seisoskeleen, äänteli esineillä, kulmissa jolkotteli, nenä nousi…puuttu enää että olis kuseksinu ja paskonu. Mulle täys masis ja kolmeen päivään en saanu itteeni pellolle, ärsytti eikä pätkääkään huvittanu koko laji. Ja niinku meillä on ollu jälki kulmineen ja harhoineen hyvä, esineet vaille viimeistelyä, syyskuussa menossa kokeeseen. Ja toi on ihan kuutamolla!!! Miettyny mikä on? Kipee vielä? Tauon jälkeen hukassa? Liikaa intoo? Tottistelut missä pallopalkka saanu kiehuun? Liika/enempi kiinnostus ruokaan?
Reenitki aloitettu. Reenit siis tarkoittaa myös luopumista, vaan oleskelua, keskittymistä, autosta poistuloa, ovista kulkemista…. ei siis välttis mitään tokoo tai tottista. Lenkillä siinä sivussa reenit jättäny kokonaan pois. Kun reenataan niin sitten otan autosta remmiin, autosta tullaan nätisti, sit haetaan yhteys – ja kun nämä kunnossa niin sit reenataan – lyhyt intensiivinen pätkä. Joskus sivulletuloa, joskus seuraamista, joskus jääviä, joskus lelun ottoa autosta, joskus lelun laittoa taskuun, joskus pelkällä laumalla tai namilla, joskus seisomista tjtn. Koittanu olla selkee ja toimia aina samalla tavalla aloituksessa että tietäs mitä nyt tehdään (Lenkille kun mennään niin joko pääsee vapaana autosta tai kroati otetaan mukaan -> sillon ei reenata vaan mennään lenkille) Vielä tulee liiviin kiinni mutta koko aika roikkuu vähempi aikaa ja irrottaa nopeempaa. Jos pääsee varastamaan lelun taskusta niin sen saan jo aikas nopeeta irti ja takas taskuun ilman ryöstöyritystä.
Oman äänen käyttö pitää vielä saada selkäytimeen. Rauhallinen ja selkeä Hyvä riittää. Kaikki hihkumiset, monisanaiset höpötykset ja taputukset ja hillumiset saa vaan ääntä aikaan. Myös kun reeni lopetetaan, mun ei tartte hillua – koira kyllä tietää ilman mun hillumistakin että olen tyytyväine. Tämä sekä jäljellä että kaikissa muissaki reeneissä. Jesaria suuhun…
Ainut miinus reissussa oli että kirputteli iltasin / aamusin mökillä, että se eturauhanen vaivaa. Reenissä ei pientä kipuu huomio mut levossa tulee ilmi. Tardakista reilu 5vkoa eli sen vaikutus menny. Eilen sunnuntaina kotona annoin Rimadylin ja rauhottu (=kipuja on)
Nyt pallien poisto to 21.8 ja saikulla…
Mulle samalla loma: 3 päivää pois kaupalta, sukulaisvierailua, mökkeilyä ja tottista 🙂
Jari ON hyvä! Oon tänä vuonna käyny koulutuksissa tammikuussa Lahdessa 2 päivää, helmikuussa Ylöjärvellä, maaliskuussa Porissa, vappuna Treella. Lisäksi Päivin koulutuksissa Porissa, Treella ja Janakkalassa – Päivin ja Jarin reenit tukee toisiaan, samaa asiaa vähä eri sanoi ja eri kantilta. Mut mitään ristiriitaa en ole havainnu. Molemmille ykkönen yhteistyö, harmonia – Päivi vie tämän ehkä syvemmälle kun Jari, Jari ottaa mukaan tekniikkaa kun ”kupla” kunnossa ja hakee ”voimaa” tekemiseen. Molemmat hyvä.
Jarin tammikuun koulutuksesta koin saavani tosi paljon, muut reenit ollu (sillon ajatellen) edellisten toistoa. Päiviltä kevään aikana enempi saanu syvyyttä yhteyteen. Nyt tämä vlk Alavudella taas antoi paljon! Ehkä minä (ja Poku) vaan tarvittiin paljon sitä saman toistoa, aikaa ja lisää syvyyttä yhteyteen – että pystytään etenemään. Enneku voidaan edetä vaikka ne keväällä tuntuki minusta (vähä hätäneku oon) ”junnaukselta”. Pitäs muistaa että kehittyminen on etenemistä, taantumaa, takapakkia – sekasin näitä kaikkee vaihdellen.
Haastetta! Jarin mukaan ollaan jo niin pitkällä yhteistyössä (ollaan sielä kuplassa) että Poku tarvii haastetta ettei se kyllästy ja se saa sen pysymään aktiivisenä. Tosin AINA ensin kuplaan ja sit sinne reeniä. Ja oppia kestämään virheitä. Jep, Päivi sano edellisessä reenissä Janakkalassa samaa (käsitin) mut eri sanoi: että aletaan olla valmiit meneen reenaan reenikentällä muiden mukaan (=haastetta lisää). Nyt muistan varmaan 3v sitten ÄSKKn tokoreenissä kun vieraileva kouluttaja Kati Selkämaa koulutti, oltiin ihan alkeita. Katin kommentti oli (näki meidät ekaa kertaa) että Pokun kanssa pitää olla äärettömän mustavalkoinen (tosi!!) ja antaa sille sopivasti haasteita (tosi!!!)
Haastetta saatiin kun istu-maahan (tutut jutut) sujui hienosti ja Jari pyysi lisään seiso (mikä ihan alkutekijöissä meillä). Kun oltiin valmiiksi ”kuplassa” niin (ensimmäisen räyhräyh) jälkeen loistavasti keskittyi ja hei! muutaman toiston jälkeen alkoi itse tarjoamaan seisomista paikalla!!!
Opetalla kestään virheitä! Tavoite että jos tekee väärin (seuraamisessa liian edessä tms) kuitataan ”oho” ja yritetään uudestaan, jolloin Poku yrittää entistä enemmän tai jos oli eka kerta liian vaikea niin autan. Tähän mennessä virheen ilmoituksesta on seurannu kilahdus. Mun täytyy a) määrittää kriteeri ja pitää siitä mustavalkoisesti kiinni b) tehdä haasteellisia tehtäviä muttei liian vaikeita c) osata lukea koiraa miksi ei onnistu d) jos liian vaikea tehtävä (tänään?) niin auttaa onnistumaan e)…. Että opettelemista piisaa! Mulle!
Irrotus ja epätoivottu käytös! Kentälle tultiin kontaktia hakien ja namituksella. Kun ekaa kertaa siirryttiin ekana päivänä palloon niin Poks ampu siihen kiinni. Mitä teen? En hermostu, seison paikoillani pallo Pokun suussa ja mun käsi pallossa Pokun suussa. Jari kysyy sattuuko mun käteen, ei satu. Siitä rauhallisesti laitan toisenki käden pallolle valmiina laittaan sormet suuhun irrotukseen ja pyydän (huom! pyydän en komenna) irti. Päästää irti, kehun rauhallisesti, otan pallon itselle rauhallisesti ilman konfliktia. Tästä tuli Jariltaki superkehut! Mulle 🙂 Toista kertaa ei kolmen päivän aikana kädestä palloa koittanu edes ryöstää.
Pallon ryöstö taskusta – pantarauhaa! Meni hermo (en muista mistä) ja tarras liivin takataskuun kiinni kun siä oli pallo, pantarauha ja n 15 sek ja päästi irti. Samassa reenissä toinen samanlainen tilanne, pantarauhaa n 5 sek ja päästi irti. Kun on näitä saikkuja ollut niin palloreenejä ei ole ollu aikoihin kun ollaan vaan oltu pellolla. Jari ihaili kuin hienosti toimi ja kysyki onko toi Päiviltä opittua 🙂
Luopuminen! Pallon kans Poku on aktiivinen ja tuo palloa minulle. Tiputtaa pallon maahan ja haluaa että pelataan. Tietty ekaks temuaa pallon kans mut sen suon sille ja annan temuta kunnes itse tulee mun luo. En ota palloa heti kun tuo vaan odotan että luopuu (=peruuttaa lelusta ja tulee katsekontakti). Sanon ”odota”, pidän tauon, ja otan pallon. Jos/kun teen kaikki vaiheet tarpeeksi rauhallisesti ja riittävän pitkillä tauoilla niin toimii 🙂 Jos sattuu pääsee hyökkään palloon niin jätän huomiotta ja kohta uusiksi. Epätoivottu käytös jättää huomiotta ja palkka toivotusta käytöksestä toimii tässäki 🙂
Kolme päivää reeniä ilman ainuttakaan konfliktia 🙂 Tai ehkä pientä toi pallosta irrotus ja taskusta ryöstöt… Jari kun tietää että reenaan Päivin kans niin kysyi että onko heidän koulutuksen välillä ristiriitaa. Ei ole! Ainakin minulle ja Pokulle on molempien reenit ollu hyviä, samoja asioita, useita kanteilta, erilaisilla sanoilla, eri näkökulmia samaan asiaan, erilaisia asioita painottaen.
Sitte alkoikin jälkikurssi jatko ja taas pelloille 🙂 Jäljestys ihan (lähes) täydellistä: autolta rauhassa, paalulla rauhassa, lähtö rauhassa, syvällä nenällä, harhat merkkaa ja tarkistaa muttei lähde, kulmat tarkistaa/heti oikeean suuntaan, tasainen vauhti – jäljestää HYVIN! Esineet ilmasee (riittää kokeessa) mutta Niina haluaa että menee nopeesti maahan (=varma) – tätä vielä reenataan. Niina haluaa että reeneissä tehdään 110% kisajälkee, koska kisoissa kuitenki tulee jotain. Hyvä että joku vaatii.
Janoja ja tottistaki pitäs ja olis into reenata kun vaan jotain repis aikaa…
Kaisan perässä kävin mejän kulkeen perässä ja pakkasessa olis jo veripurkki ja sieniki hommattu kun vaan repis jostain aikaa…
Viikko sitten maanantaina eli 6.6 vinkas taas hypätessä ja kun meni sohvalle. Seuraavana päivänä eli tiistaina 7.6b oikein huusi kun meni autoon aamulenkille lähdettäessä. Siltä istumalta soitin josko Oivaan pääsis eturauhasen näyttään, ei päässy. Paikallinen ell Valkama otti vaikka päivystysaika oli just loppunu. Aristi eturauhasta, sai Tardak piikin ja särkylääkettä. Ja kehotuksen kuvata selkä
Kuvausaika Ventelälle, joka soitti hetkenpäästä ja sanoi että turha tuoda jos samaa vikaa kun viime kesänä. Silloin käytiin samasta viasta, Kari käänteli ja väänteli eikä katsonut tarpeelliseksi kuvata. Nyt sitten – niinku viimekesänäkin kun vika toistui – kehotti menemään Aistiin
Maanantaina 13.3 käytiin Aistissa. Sekä neurologi että ortopedi tutki: yleinen kliininen tutkimus: normaali. Natiivit rtg-kuvat (lanne, kintereet, ranteet, lonkat):ei merkittäviä muutoksia. Nivelnestenäytetutkimus: ei merkittäviä muutoksia. Mg-kuvaus: lievä/keskivakava välilevypullistuma L7-S1 välissä. Hermojuuriaukot normaalit. Sit vaan narulenkkiä ja kipulääkettä. Ja osteopatiaa.
Maarelle päästiin jo onneks saman viiko to eli 16.6. Samalla tueksi homeopatiaa ja luontaistuotteita
VPKHn leirille päästiin kuun vaihteessa 2.-3.7. Jäljelle meno, jäljestys oli harvinaisen rauhallista ja varmaa. Syvällä nenällä, kulmat tarkasti, tasaisella vahdilla… jäljestys ihan kympillä. Esineillä edelleen hidas mutta hiljaa eikä pyöri.
Pe 8.7 Maarelle uudestaan ja nyt oli huomattavasti paremmassa kunnossa. Seuraava kerta elo-syyskuussa
… tai ainaki sinnepäin kai vissiin jo vois alkaa reenaan. Itse en sitä vielä edes ajatellut mutta (kuulemma) ollaan jo valmiita aloittaan
Reenit on nyt tosiaan ollut lenkin ohessa rally tms juttuja lauma- ja namipalkalla. Tarkoitus tehdä lyhyt setti, ilman lelua, laumaa painottaen. Pikkuhiljaa alkanut aktiivisesti tekemään, jopa uusia juttuja opettelemaan, ihan lauma + namipalkalla. Että joskus päästäs reenaan pelkällä laumalla, silti kanavalla.
Vlk tehtiin ”reenikentällä” lauantaina, niin helposti menee siihen vanhaan tyyliin mitä 20v tehny, yhteys katoaa (jos on), on sähellystä, namikäden perässä olemista… jotain positiivista niin ei koko vkl alkanut esitteleen kitarisoja (huutanu) eikä jääny vaatteisiin kiinni (näpsi kyllä) 🙂
Sunnuntaina olettiin pelkkää yhteyttä, lyhyitä settejä. Parempi 🙂 Ehkä mä sit jo voisin alkaa harkitsemaan reenikentällekkin menoa vähitellen….
joo-o! Oltiin iltalenkillä metsässä ja tein noin kans siellä puiden kiertoa ja maahanmenoja. Maahanmenoja silleen että olivat kauempana vähä niinku tottiksen eteenmenoreenin alkeita. Laumakehupalkalla ja namilla (sitä samaa neturesmenuu). Äkkiä lähellä rysähti ja peura oli 5-10m päässä meistä ja lähti rytinällä pakoon kun näki meidät. No noi tietty miljoona perään ja mulla kävi jo mielessä että sinne meni eikä saksalaista näy ainakaan puoleen tuntiin kun näköetäisyydeltä lähti ajaan. Mutta mutta… Nuppis tuli hetikohta takas ja kun sitä kehuin niin Poks tuli kans – ekaa kertaa evernever tulee heti takas kun lähtee ajaan näköetäisyydellä olevaa peuraa (tai pupua, tai kettua tai metsäkaurista tai…)
Metsätiellä sitten vähä tehtiin kehulla ja namilla houkutuksella vähä jalkojen välistä pujottelua, oikeella kulkemista ja pyörähdyksiä. Ekaks laumakehua sitten nami luopumisen jälkeen. Tästä vähitellen siirrytään osittain ja myöhemmin enempi laumapalkkaan. Ja otetaan pikkuhiljaa sekaan myös tottisliikkeitä Se suoraan vain laumalla palkkaus tottisliikkeisiin yhdistettynä oli vaan ihan liian vaikeeta.
Jätkää alkanu ihan selvästi mun seura kiinnostamaan ja jopa alkaa (edes vähä) pitään mua tärkeenä 🙂
Viimeaikoina on kyllä jonkun kerran jättäny lelunsa ja lähteny tekeen mun kans – vaikkei palkkana ole kun se iänikunen naturalmenu ja mun kehu 🙂
Jos mä nyt vaan jättäsin pk-tottikset ( vasemmalla istu, maahan, seuraa….jotka se oikeesti osaa mut ei kykene tekeen kiihtymättä) tauolle ihan total ja alkasinki rallatteleen hetkeksi? Toi kun kiehuu jo kun laittaa taluttimeen, ääntä tulee viimeistään kun pyytää/menee sivulle. Hyppimiset vaatteiden repimimen, minun näpsimiset, huudot yms pahemmat kun koitan tottisliikkeitä. Jos jättäs nämä ihan tauolle. Niinku jäi pelkkä laumareeni (tottisliikkeineen) ja aloin tekeen vaan pysähdysreenejä.
Aamulenkillä otin namilla oikealla sivulle liki-käskyllä ja tein käännöksiä että käyttää peffaa – ei ääntä, ei vaatteiden repimistä, vähä hässää mut oikeesti rentoo tekemistä 🙂 Toi on (kai?) niiiin ehdollistunu sille että kun tehdään tottista niin sitte riehutaan, huudetaan yms että jos ton rallyn kautta sais vähitellen ujutettua tottisliikkeitä mukaan ja sitä kautta aivoja. Onhan lajeissa paljon samaakin, rallatuksessa enempi variaatioita ja se myös oikealla oleminen olis hyvää jumppaa kropalle. Ja tehtäis ihan vaan kivaa yhdessä, eikä sen niin väliä vaikka menis vaan siihen suuntaan teknisesti 🙂 Katotaan mitä Päivi sanoo viikonloppuna ?
Omme muutaki reenattu
Hyppy pihassa sen 55 cm, hyppää puhtaasti ja innolla. Vain muutama pomppu aamusta otettu
Jälkireenissä jälki on hyvä, nenä maassa, kulmat hyvin, harhat tarkistaa ja palaa jäljelle. Mutta esineet……huoh! Välillä hiano mut liian usein yyberhidas, ääntä ja väärinpäin tai jotain. Reenaus jatkuu!
Pysähtyminen. Tähän reeniin on nyt entistä paremmat mahdollisuudet kun Nupon rallyreenit on kesä ja elokuun tiistaisin 19.30-20.30. Eilenki ennen mein reenejä oli piha täys autoja, Tähtitekniikan hallin ovi auki jossa agireenit, isossa hallissa kahdella kentällä reenit (toisen iso ovi raollaan), Mikalla oli yksäri ulkokentällä. Siinä sai saksanpaimen oikeen keskittyä että a) kävi pienen lenkin kiskomatta (ne hajut! ja kun ei narussa koskaan kuljeta niin ei toi osaa) b) kykeni istumaan rauhassa pihassa ”lenkin” jälkeen. Ei toi juuri kanavalla ollut (kattonu mua), nenä kävi koko ajan, kyllästyneitä isoäänisiä hakotuksia mutta… itse tuli istumaan mun viereen, oli hiljaakin, välillä vilkas mua ja lähti huomattavasti rauhallisempana takas autolle 🙂
Ihan aamusta hyppyä, toinen pää 55cm, toinen 20cm, intona hyppäs puhtaasti. Sitten rima 55cm ja kaks kertaa puhdas hyppy 🙂
Tän jälkeen noutoa, Pokulla kongi suussa, otin kapulan autosta eikä reagoinu siihen mitenkään. Kuljin kapulan kans, tuli perässä konginsa suussa muttei reagoinu kapulaan. Pyysin istumaan (meni pitkin piuhoin ja piti kongia suussa johon en reagoinu) ja heitin kapulan ja pyysin odottamaan. Hae -käskystä lähti todella ripeästi, otti varmasti ja toi eteen, mut pyöritti suussa ja järsi tuodessa. Pito lopulta hyvä ja irrotus myös. Palkaksi sai lelun.
Jäjellä alkaa oleen suht hiljaa, välillä täysin hiljaa. Etenee…Esineillä maahanmeno hiiiidasta, asennot mitä sattuu mut nyt on keskitytty vain ja ainoastaan rauhaan ja äänettömyyteen. Muut sitte joskus
Sylirauhaa pihassa, noiden edellisten reenausten (hyppy, yks jälki , nouto aamulla – toinen jälki iltapäivällä) ja uimisen jälkeen pihassa sylirauhaa. Aikas helle oli, kärpäset kiusa, mutta aika rauhassa oli. Ei turha reeni ollenkaan 🙂
Hyppy pihassa edelleen mas 55 cm. Vaihdellut korkeutta, ja nyt rima ollut toisesta päästä 20-30cm ja toisesta päästä 40-55cm (=vino rima). Vaihdellu vinouden puolta, tarkoitus edelleen hakea hyppyvarmuutta.
Jälkireeneissä edelleen hiljaisuus esineillä ykkönen. Tännään 4/6 hiljaa, eka ja vika jossa ääntä. Kaks jopa ihan jäljensuuntaan, kaksi mua kohti, muut jotain siltä väliltä. Jäljellä suorat, kulmat ja pellonmukaiset kaarteet ok. Tiukka puoliympyrä pienen saarekkeen ympäri, jossa riistaharha oli toooosi vaikee. Piti komentaa takas töihin kun unohti tyystin mitä oli tekemässä. Suoralla taas hommissa 🙂
Pysähtymistä käyty kerran VPKHn reenikentällä aamulla kun siellä ei muita. Oltiin ja ihmeteltiin ja about vartin sisällä tuli aikas hyvin kanavalle. Ihan täysin ilman nameja ja leluja, Ei huutanu, riekkunu tai repiny vaatteita
Nupon rallattelukisoissa taas tuli ääntä, haukotusta ja huutoa. Puol tuntia kerkesin pienen kävelyn ja pysähdystä tehdä. Selvästi vaikka rallykisat o suht rauhallista niin nää oli japaninpystykorvien Mestikset että räkytystä riitti. Mulle jo se, että näen (etenki pienen) koiran flexissä saa mut pakeneen takavasemmalle noiden kummankin kans. Ihan kanavalle ei keritty mutta vetämättä rauhassa palas autolle – jotain sekin 🙂
Sylirauhaa tein eilen pihalla, painostava helle ennen ukkosta. Rauhottu, pää maahan mut välillä nous kun haistoi/kuuli jotain (kroati oli autossa ettei häiriköi) Ulkona vielä aika haastavaa joten tänään ”kerrattiin” rauhaa kotona. Oltiin aamulla käyty mettälenkki, tehty jälki, käyty ”tutustumassa” rauhassa pysähtymisien kera VPKHn ulkokenttään – Poks jäi pihalle josta pyysin sisään ja meni heti omalle petille josta pyysin syliin. Heti kävi maate mut katteli ympärilleen kun kroati kävi kattoon mitä tapahtuu, onneks kroati painu takas saunaan (tai missä oliki) Hienosti rauhottu, huokas äänekkäästi, katsoi mua ja laittoi pään kainaloon, silmät ”väärinpäin” (vilkkuluomi näkyy) jäi siihen. Niiin hieno hetki, että multa alko kyyneleet valuun <3 Hetken siinä oli ja meni makaan työpäydän nurkkaukseen, mun jalkoihin kun tässä tietokoneella olen. Huikeeta <3
Jälkee tehty tiistaina Illossa, rauhallista esineillä. Ääntä vain niin vähän että Niinan mukaan tuomari ei edes kuule. Yksi esine täysin jäljen suuntaan ja suht nopeeta. Tänään sit ei halunnut ilmasta, että työ jatkuu.
Pysähtymisiä (nämä sitä valmistelutyötä siihen laumareeniin, jonne palataan heti kun tää toimii) eilen lenkillä ja tänään VPKHn kentällä päivällä, jossa ei ollu muita. Eilen tehntiin ensin lenkki metsässä ja sitten kroati autoon ja Poks naruun. Naruun laitto saa edelleen aikaan että ”ny reenataan pitää riehua” -reaktion mutta ei repiny mun vaatteita eikä huutanu, vetämistä kyllä oli eikä juuri mua vilkuillu. Tänään käytiin VPKHn kentällä, kentälle mennessä rauha ilman vetämistä pysähdyksien kans. Kentällä sama. Hajuja tuolla ON mutta päästiin tekemään pitkä pätkä ja pois ilman vetoa ja paljon kanavalla, josta kehuin. Vielä käydään reenaan tätä, seuraavaksi tehdään pientä reeniä kentällä ja vielä tän kesän aikana mennään muiden mukaan 🙂
Hyppy pihassa ollu ”riehureeni”, tehty lelun kans. Bileet kun itse hyppää eikä tiputa rimaa. Jos kohnaa ja tiputtaa riman niin huomiotta ja rima takas ylös. Korkeus ollut max 55cm, vaihdellen 40-55.
Varsinaisia tottiksia ei ole tehty ollenkaan – istu, maahan, seuraa, sivulle tule, hae… kyllä toi ne osaa. Ja tekee hienosti kun on malttia ja aivot mukana. Vielä haetaan aivoja mukaan.
Eilisen reenipäivän jälkeen päässä vaan suhisee – paljon asioita, joita koitan omaksua, arkeen ja reeneihin osata soveltaa, minulle ja Pokulle sopivina annoksina…
Pysähtymisestä päällimmäisenä ajatus kuinka minä olen omalla stressillä rauhallisen ja tasapainoisen mielentilan este Pokulle. Poku on herkkä koira ja lukee minun mielentilat. Minun mielentilat vaikuttaa suuresti Pokun mielentilaan. Olen kiree, lyhyt pinna, ei malta, huonot unet, valvomista yöllä, tekemättömät työt ressaa, koko ajan miljoona hommaa mitä pitäs tehdä, en osaa rauhottua kunnolla….Olen ollut nyt reilu 7v kauppiasyrittäjä, pisimmät ”lomat” olllut 3 x 4pv pois kaupalta. Ekat viisi vuotta meni suht jees, viimeset kaksi vuotta ollut raskaampia lonkan keinonivelleikkauksen jälkeen. Puol vuotta meni neljällä särkylääkkeellä, jatkuvilla kivuilla, keppien kans kulkien. Normityöt + kaupan uudistus. Leikkauksen jälkeen just saikulta (3kk saikku jonka osittain töissä, toipuminen noin vuosi) ja alkoi kaupan muutto. Ja normityöt tietty päälle. Vei voimat aikas total. Tämä minun kokoaikainen rauhaton mieli vaikuttaa Pokuunkin sekä jokapäiväisessä elämässä että reeneissä. Lomaan töistä en pysty mutta koitan muuten tasapainottaa elämääni mukavalla tekemisellä ja riittävällä levolla, liikunnalla ja terveellisellä ruoalla. Kaikee sopivasti. Onneks nyt töissä on Petra, joka pystyy pitään kauppaa pystyssä ja voin tehdä osapäivää niinku tänäänki. Tänään aamulenkin jälkeen Poku tuli jalkoihin makaamaan, oli jo kiire tehdä eväät ja mennä töihin. Se katse (sää taas häsäät) melkeen itku tuli ja olisin halunnu ottaa sylirauhaan ja jäädä kotiin. Mut pakko oli mennä.
Tänään aiheena pysähtyminen. Unohdin ostaa pyykinpesuainetta ja sitä lähihuoltsikalta ostamaan ja sielä pihassa ajattelin tehdä reenin. Kroati autoon ja laitoin sakupojan metrin taluttimeen autolla. Selkeästi talutin on merkki että reenataan ja kierrokset alkaa heti nousemaan. Omalla tontilla ovat vapaana niinku myös lenkeillä. Ei siis tarvinnu lähtee mihinkään vaan reeni voitiin tehdä omassa pihassa. Portille matkaa n 30m ja portti käytiin avaamassa, yhdessä, taluttimessa, kontaktissa, pysähtyen piiiitkiksi ajoiksi, jolloin vaan oltiin. Matka portille ja takas kesti lähemmän puol tuntia. Tyyppi selvästi prosessoi asiaa: välillä veti, haisteli maata, haisteli ilmaa, haukkui, rapsutti itseensä, vinkui, noukki heiniä (jotka kuitenki jätti) – mutta myös tuli kanavalle, istui hiljaa, antoi silittää. Eikä kertaakaan tullu iholle ikä näpsiny. Jos olisin antanut ensimmäisenkin istu -käskyn niin pakka olis levinny (näin ilmeestä) ja olis ollu kiinni
Jätän nyt lauma -reenit siinä muodossa mitä olen tehnyt pois ja teen pysähtymisreeniä. Uskon että tämän kautta päästään tekemään laumareeniäkin 🙂
