ja juu, ollaan edistytty 🙂 Patukan olen saanu taskuun jo kotona aikas hyvin mutta…. siihen lelukyttäykseen en ole osannut kiinnittää huomioo. Kriteeri ollut että ei härpi lelua mutta kun odottaa ja vaatii rauhallisen katsekontaktin niin voin luottaa että ei härpi (mun kädet ei verillä 😉 ) siis lelu irti, rauhallinen katse, lelu kohti taskua, rauhallinen katse… pienin askelin, koira rentona ja itse rentona ilman jännitettä. Tätä reenataan
Mitä seuraavaksi?
Oppinut nyt aikas hyvin mielentilan Porin hallilla, on yksin hallissa. Seuraava steppi vois olla matkia koutsireeniä eli pihalla odottamassa toinen koira (ehkä sitä vielä hetsataan ulkona), joka menee halliin ennen meitä, reenaa reippaasti lelulla kun mennään halliin
Ja nouto… syksyllä sain jo onnistumisia mutta ehkä nyt kannattaa keskittyä pallolla ja patukalla irrotukset hyvällä mielentilalla ja sitte vasta noutoa. Että en nyt noutoa reenaa enkä siihen puutu. En edes pitoja sidällä (kun se pito on löysä ja….)
Noudosta…
Syksyllä tain kotona rauhallisena pitoja. Siitä huolimatta mälväs tai pyöritteli suussa. Koitin joskus tunnarikapulalla että vedän sivusta jos ei kunnon pitoa – alkoi vaan riuhtoon. Parammin auttoi palkkalelu takin sisällä tossa vetsalkarin alla (kyttää palkkaa, ei mälvä – mut onks tää tavoitetila ?????)
Syksyllä piti kapulaa leluna ja ampu siihen ihan sataselle heti kun sen otti esille/koitti ottaa autosta. Tein töitä kapulan arvon laskemiseen ja luopumiseen siitä. Lähti siitä että saan ottaa kapulan autosta – siitä lelupalkka. Seuraavat vaiheet että saan liikkua kapulan kans, heittää sen, sen saa hakea, luovuttaa…..kaikesta palkka lelulla + superkehua. Että mun kans tekeminen ja multa tuleva palkka on Super ja kapulalla vaan tehdään jotain.
Kisasuoritusta kun jos ajattelee niin kapulatelineelle meno jo on haaste (jos/kun sen arvo on noin suuri). Kapulan kanssa heittopaikalle meno on ok jos edellinen vaihe kunnossa. Kapulan heitto on todellakin reenattava (ja siitä reilusti palkkaa kun ei sinne ilman lupaa lähde). Kapulan tuonti on kans vauhdikas, ihan liki (2-3m) pyörittää kapulaa suussa. Paineistanko katsekontaktille tms ? Irrotus yleensä ok. Ja kapulan vienti kapulatelineelle vaatii reeniä. Tää se mitä syksyllä tehtiin. Tämän(kin) pitäisi nyt aloittaa alusta…
Mitä sitä muuta tekin vaparina ku heräis 6.30 ja lähtis Ylöjärvelle reenaan sakemanniporukssa. Maarella oli hevosten kans ongelmia ja perui mut Riittan kans reenattaiin useempi kierros
Ensimmäisen kierroksen tavoite saada tuo halliin rauhassa ja huutamatta. Pallon saa palkaksi kun tulee sisään ja on sisällä aivot mukana. Pallo ei ollut minulla vaan Riitalla. Tovi jouduttiin ulkona olemaan, että aivot tuli mutta tuli. Kontaktista naminheittopalkka oli nyt hyvä kun joutui myös tekeen nenätöitä koska oli satanut ainaki 5cm lunta ja kun ei saanut koppia niin nenällä haki hangesta namin 🙂 Sisällä kontaktista naminheittoo ja jotain perusssettiä (istu, pientä seuruuta tjntn) ja kun näytti hyvältä (suu auki, istui suorassa) otettiin pallo ja sillä palkkaus. Myös Riitan huómio että koira huomattavasti skarpimpi ja keskittyneempi kun sai pallon kans palata (purkaa itteensä). Lelu on oikee palkka, namin justjajust huolii
Toisella kierroksella sama sisäänmeno sujui jo paremmin. Nyt palkka oli patukka ja se oli edelleen Riitalla. Ennen sitä haastavaa patukan taskuunlaittoa otin perus rauhaa ja irrotusta. Sujui hyvin. Kun edes ajattelin että tällä kertaa laitan taskuun niin toi ties sen. On on epeleitä! Että tarras samantien irrotuksen jälkeen kiinni. Mulla piti hermo ja eiku pannasta kiinni ja odotus että irrottaa. Jonku kerran tarras takas mut kun sillä ei saavuttanut taistelua niin parin kerran jälkeen jo meni perille. Lopuksi sitten taisteltiin ja leikittiin ja sai kantaa patukkaa ku tehtiin pieni lenksu ja sai kantaa autolle. Autolla irrotuksen on jo ihan jees 🙂 Nyt hyvä mieli – mulla! Ja toivottavasti tolla pelivälineelläki, joka pääsi tulomatkalla vielä mettää vapaana juoksenteleen ja kotona kipollisen lihaa
Tiistaina Poriin jatkaan reeniä!
…patukan laittoa taskuun.
Tulin töistä ja tuuppasin koirat pihalle kun laitoin takkaan tulet yms kotihommia. Lenkille lähdön aikaan laitoin kroatin autoon ja otin patukan autosta ajatuksella reenata. Toi temus píhakonginsa kans mitä en noteerannu mitenkään. Ajattelin että jättää kongin ja tulee pyytään multa tekemistä kun huomas mulla patukan muttei luopunu kongista vaan koitti tunkee sitä mulle. Kävin avaamassa portin, jätin kongipelleilyt huomiotta ja laitoin koiran autoon. Jos ei kiinnosta alkaa mun kans tekeen ja jätä omia touhuja niin son sit siinä. Näin tänään.
Aamulenkillä normisettiä eli kroati autoon, auto käyntiin (jollon toi pelaa ja tunkee pihakongiaan), portti auki ja roskien vienti + jotain reeniä. Tänään jätin noteeraamatta kongin kans temuamisen ja otin autosta patukan. Hetken kulki konginsa kans mut kun siirryin nurmialueelle patukan kans tiputti ja jätti konginsa ja tuli sivulle 🙂 pyysin istumaan, tein rauhan, annoin temuta patukan kans. Leikin, tein rauhan, otin patukan pois, pistin taskuu. Useita kertoja. Vain 2 kertaa piti ottaa pannasta kiinni mutta irrotti patukasta heti 🙂 Autoon sai viedä patukan mutta irrotti sen ensimmäisestä pyynnöstä (huom! ei käsky). Sai namia palkinnoksi
Mikä parasta niin jättää pihakonginsa ku otan oman palkan (patukan/pallon) ja haluaa tehdä mun kans 🙂 Aiemmin kun multa ei heti heru patukkaa/palloa niin hakenu oma palkan eli kongipallon. Tai molemmat. Nyt ei kertaakaan edes vilkaise kongipalloja kun tekee mun kans 🙂 Sama huomio oli muuten sunnuntaina ku pallopalkka oli Päivillä ja me tehtiin namipalkalla – huomio Päivin ja varmasti myös Päivillä olevan pallon mutta jatkoi mun kans 🙂 Mä niiiiiin tykkään tosta rakista <3
Huimasti asiat oikeesti edistyy – yksin hallissa, Porissa, kotipihassa, lenkillä… reeneissä vielä vaikeeta. Reeneissä varmaan vielä liian suuri häiriö reenikavereista ja hallin toisessa päässä oleva tokoporukka. Itsekki tokoa reenanneena jaksan ihmetellä nykyisiä tokoreenejä kuinka kauheeta riehumista, hetsausta, huutamista ja kirkumista se on. Ehkä sillä saadaan koiraan viettiä jos sitä ei oikein luontaisesti ole tai…….?
niinhän se on että aina ei voi voittaa, ei edes jokakerta. Kun tulee onnistumisia niin väistämättä jossain kohtaa täys mahalasku ja itkua vääntäen lähtee reeneistä
Mut ekaks ylämäkee 🙂
Sunnuntaina kävästiin Porissa ja saatiin patukan taskuun laittoa etiäpäin. Oikeen näki kun koira mitetti että wtf. Mut hiffas mistä oli kyse. Hieno rakki <3 Maanantain ja tiistai vaan lenkkeiltiin ilman reeniä. Lenkkeilyistä pitää tässä kohtaa mainita että leluja ei enää lenkillä ole mukana. Jos löytää esim tyhjän kanisterin (niinku eilen) , temuaa sen kans ja kantaa mukana niin minä en lähde mukaan, jätän ”lelun” huomiotta. Ja jossain kohtaa jättää ”lelun”. Koko aika ei tartte vetää itteensä kierroksille vaikka sitä niin kovasti hakee ja haluaa. Keskiviikkona reenattiin pihassa patukan taskuun laittoa ja yllättävän helposti toimi. Mulla nahkarukkaset kädessä 😉 Kun sitten päästiin metsään, otin koirat autosta niin nappas lelun puutteessa mun rukkasen. Eiku pannasta kiinni ja odottamaan. Kesti. Mulla meinas mennä hermo – ei tuohon rukkaseen purijaan vaan tuohon toiseen – räkytti vieressä ihan taukoomatta kun ei ymmätäny miks seisotaan edelleen auton vieressä eikä lähdetä lenkkeileen metsään. Välillä koitti riuhtoa, vinkui ja piti. Läähätyksestä huomas että alkoi väsyä. Samaten ääntely muistutti väsyneen pikkulapsen kiukuttelua – kun enää ei jaksas kiukutella mutta periksi ei halua antaa. Mua jo naurattiki tuo. Lopulta irrotti ja varmuudeksi laitoin rukkasen taskuun ja lähdettiin lenkille
Ja sit alamäki 🙁
Keskiviikkoreeneistä oli facessa koutsin viestiä, että on väsy ja tehdään jotain rauhottumista, paikallaoloo tms. Mulle sopi! Jätin lelut pois ja namejaki vaan vähä. Hallissa otin pantarauhaan. Kukaan muu ei ollut faceviestiä nähny ja reenilkaverit reenas normireeniä. Toinen koira on kans semmonen jolle järjestetään koko ajan tekemistä, useita palloja on palkkana ja nameja heitellään maahan. Koita siinä sit toi rauhottaa. Liian vaikeeta. Mun ajatus oli että onnistu tai ei niin istutaan tunti paikalla ja ainakin koitetaan. Koutsia kai hermostutti ton ääntely kun kävi laittaan seinän meidän ja muiden väliin. Pahensi tilannetta. Pysyi koko ajan aikas hyvin paikalla, muutaman kerran laski pään maahan. Mutta ääntä tuli lähes koko ajan, aikas reippaastikin. Vinkunaa ja äänekkäitä haukotteluja. Kolmen vartin jälkeen koutsin kehotuksesta siirryttiin pikkuhalliin yksin. Hiljeni mutta ei sielläkään loppuun asti rauhottunu. Hiljaisena sain hallilta ulos. Tuollakun on tapa tulla halliin lähes karmit kaulassa niin sovittiin että jatkossa tulen reeneihin pikkuhallin kautta. Pikkuhallissa haen mielentilaa namilla, pallo on reenihallissa. Kun rauhottuu pikkuhallissa, palkaksi pääsee reenihalliin puuhasteleen ja pallon
Pihalla reenannu aamusin sitä että osaa itse laskea kierrokset. Kun käynnistelen autoa tunkee kongipalloa mun syliin. Odotan että tiputtaa kongin maahan ja saan ottaa sen , menen lelun kans alueelle jossa ei ole liukasta ja sit leikitään
Eilen ajattelin rikkoa kaavaa ja menin lelun kans alueelle jossa ei ole liukasta. Ja ei heti leikittykään kun istui nätisti vaan otin pallon syliin kaksin käsin, menin maahan kontalle ja pidin palloa kaksin käsin sylissä. Toi sai totaalihepulin, haukkui suu vaahdossa, mua kohti ja välillä kauemmas. Olin hiljaa paikalla kunnes rauhottui, suu auki rauhassa paikoillaan. Sitte leikittiin. Kykenin olemaan hiljaa paikollani ja toi ei tullu iholle 🙂
Aamureeneissä Koutisilla kerkesin reenata yksin ennen ku toiset tuli(myöhässä). Vein pallon halliin oven lähelle, eka kierroksella ei hoksannu palloa ja sen kierroksen reenanin ilman palloapalkkaa vaan nemilla. Seuravalla kerralla keksi heti pallon ja pomppi sitä kohti enkä saanu normihoukuttelulla pois joten piti mennä pallon luo. Pysyi hienosti paikalla, ei ryöstäny vaikka vaadin seuruuta. Mielentila oli aika kaukana tavoitetilasta ja kyttäs palloa mutta ei ryöstäny eikä huutanu (ääntä kyllä tuli). Kun sain pallopalkkaa niin aikas nopeeta tuli hyvään tilaan 🙂 Tästä opin että pallo a)apparille b)kauan sisääntuloväylästä/namireenipaikasta
Muuten oli kivat reenit aamulla, illalla Poriin samalla teemalla
Keskiviikon reenit ohjelmassa… Jätin hallin ulkopuolelle pallopalkan ja menin sisälle namit taskussa ilman lelua. Edellinen ryhmä oli hallissa ja meistä oli tarkoitus saada häiriöö. Joo, saivat! Toi sai lähes paskahalvauksen kun hallissa oli vieraita koiria. Siis ei arge mut kiihty kunnolla. Se muutenkin tuijotteleva bortsu karkas meitä kohti ja melkosesti säikähdin. Riitta sanoi että olin ihan cool mutta tunteet oli ihan muuta. Ton tiän että ei toisten uhoista välitä paitsi jos tullaan iholle niin pataan tulee että paukkuu. Toi kuitenki ainaki 2 x isompi…
Reenin alku yli puol tuntia ilman palloa. Tunnetilat meni vähä vuoristorataa silleen että hetken ihan superhieno ja jo seuraavassa hetkessä kitarisat auki. Milloin niin hyvä että voin antaa sen pallon? Niinku Riitta sano niin kovin pitkään vaatimus pelkällä namilla on raskasta koiralle, vaatii tommoselta paaaaljon keskittymistä. Pallolla saa purkaa itteensä kun liikutan pallo suussa. Pallopalkka – namipalkka- ilman palkkaa – näiden välillä siirtymistä pitää reenata. Silleen että pysyy into ja keskittyminen. Pallolla jaksaa mutta namilla ja ilman palkaa herpaantuu – mut reeniä reeniä. Kun siellä kisoissa ei voi palkata ja palkattakin pitäs tehdä töitä.
Mutta oli myös todella upeita onnistumisia tänään. Seuruuta useita askelia ilman palkaa hiljaa. Irrotuksia, että jätti pallon, sain sen ottaa. odotti kunnes sai palkan, Jne
Ja se mun supermoka: namipalkkauksessa olin ottamassa namia taskusta kun tarras hihaan kiinni. Mun käsi jumissa taskussa ja toi repi hihaa. Olin rauhallinen (pojot mulle) ja mietin mitä teen. Jari neuvoi huomiotta mutta kun toi repii kättä joka jumissa taskussa niin vaikee jätttää huomiotta kun saa vastusta. No, pyysin kaksi kertaa irti, jatkoi repimistä, jolloin otin (rauhassa) korvasta kiinni ja väänsin että huusi. Virhe! Sai sen taistelun mitä halus. Se toimiva yhteistyö meni taas useita harppauksia taaksepäin tuosta – koutsin sanoin. Ja on tosi! Vaihtoehto olisi ollut leuan alta rauhaa ja siitä irrotus.- Ehkä ens kerralla sitten osaan toimia paremmin
Kokonaisuutena lopuks juteltiin että todella hyviä pätkiä oli. Mikä parasta nyt tiedän mitä tavoitella. Mutta pitää olla itselle armollinen – jos on 3v tehny asiat päin peetä niin ei voi odottaa että puolessa vuodessa(kaan) kaikki muuttuu naps. Mutta pikkuhiljaa, vähitellen…. me vielä näytetään!!!!”
Riitaan kans reenattiin yhdessä ekaa kertaa Lahdessa 16-17.1, vaan 3 vkoa sitten ja sain kommenttia että ollaan edistytty huimasti 🙂
Jari Kantoluodon semma, ”oma” reenihalli mutta eri pääty, yleisöä, ei muita koiria…ja se pallo pois taskusta ja reppu autossa.
Pitää muistaa liikuttaa halliin tullessa kun se rauhottaa ja koira saa purkaa itteensä. Pallo jäi Jarille ”jemmaan”, sai sen vasta kun aivot mukana. Sisääntulo yllättävän iisiä. Kun ei ollut lelua taskussa eikä reppuakaaan näkynyt (meillä ei ollut omaa nurkkausta nyt) niin alko nyppiin mun hihaa ja taskua. Jari ohjeisti olla huomioimatta. Päivi, olisko tässä ollu raja? Mitkä on rajat ja mitä teen, Päivi? Aika pian alkoi keskittyä (= istui suorassa ilman etukenoa, suu auki, häntä heilumatta) jonka jälkeen haettiin pallo. Tämä sai aikaan pallokyttäyksen ja piti odottaa pallon saantia rauhassa. Kävin lähellä pallon kans (ei varastanu!) poistuin kauemmas, palkka kun hyvä mielentila. Tän riittävän hyvän mielentilan lukeminen on mulle vaikeeta, palkkaan liian aikaisin? Mitä luen? Rento katse, suu auki, korvat pystyssä, häntä ei heilu, Päivi, apua! Seuruussa
Pallon mälväykseen tuli vinkki, että vetää narusta niin pito paranee. Pitää vaan vetää rauhallisesti ja riittävän vähä ettei ota vetoa taisteluna ja ala kiskoon.
Mikä oli positiivinen ylläri että toi aktiivisesti minulle palloa, Laitoin kädet eteen ”kuppiin” ja kävi tiputtamassa pallon siihen. Ja lisäksi antoi pallon olla minulla eikä koittanu ryöstää (tosin varmistin laittamalla kädet pallon ympärille heti). Hienoa!
Keskittymistä voi tehdä avokämmenellä nami edessä -reeninä myös niin että namikäsi laskeutuu koiran nenää kohti ylhäältä päin, käsi pysähtyy jos koittaa ottaa kädestä. Kättä voi vaikeempana versiona myös liikuttaa kuonon yläpuolella ylös ja alas.
Ens sunnuntaina 2h reeni (klo 8.30-10.30!!!) sakemanniporukalla 🙂
Keskiviikkona meni ihan jees. Alussa oli heti paikkamakuu ja olin ihan vieressä – aikas levoton oli mutta pysyi (vaikka kyttäs reppua kun namilla tultiin sisään) Heti sisälle tulossa huomasin että kelpiellä on housut eli jep, jep juoksua. Siks Poku viime reeneissä karkas sen luo. Saatiin mennä pikkuhallin puolelle reenaan yksin. Reenasin pallolla, palloa taskuun, pallon vaihto namiin, takas palloon yksinkertailisilla jutuilla. Lopputunnista toisten luo, pallo taskuun ja rauhassa ulos hallista. Aikas kivasti meni 🙂
Ärrät
– en ole riekkunut leluilla pihassa enkä noteerannu lelujen tiputuksia lenkillä. On tolla vaan semmonen resussipankki että… mut mua ei riekkuun ole saanu
– rytmiä olen saanu seuruuseen – ne pikkupätkät mitä seuruuta olen tehny. Missä muussa ja miten se rytmi pitäs huomioida. Tarttee kysyä Päiviltä
– raja on nyt se että mun vaatteita ei revitä eikä mun käsistä ryöstetä. Sanoon tiukka ja rauhallinen EI ja annan mahdolllisuuden korjata käytöstä. Jos ei toimi niin korvasta vääntö (sori) rauhallisesti (on mulle haasteellista) Tähän tartten vielä Päivin apua
Vähä reenailtu myös hermojen hallintaa ideana että kun rauhottuu saa palkan ja riekkuminen, huuto, hyppiminen jne ei johda mihinkään. Haastavaa on saada otettua autosta häkin päältä lelu, silleen että koiruus istuu hiljaa ja odottaa. Ensin istuminen ja sitten käsi kohti lelua. Jos äääntä tms niin käsi pysähtyy. Pari kertaa olen päässyt niin pitkälle että seuruuttanut vielä hiljaisen koiran pätkän matkaa ja sitten palkannut. Vaatii vielä aikaa eikä tätä(kään) kiireessä voi reenata. Toinen reeni kun käynnistän auton aamulla lämmitystä varten, toinen koira autossa ja toi tuo lelua mun syliin. Ennen tuupannu tyypin ulos ja laittanu oven kiinni. Nyt istun autossa ja odotan (vähintään vertin) että on hiljaa, tiputtaa lelun, antaa mun nostaa sen maasta ja viedä nurtsille joka ei ole jäässä. Vaatii tosiaan vähintään vartin (toisinaan lähes tunnin) ja jos tähän ei aamulla ole aikaa niin olen laittanut tyypin autoon heti kun tulen pihalle, ajanut auton portille ja vasta sitten avannut portin ja vienyt roskat. Tässä(kään) reenissä ei saa hetkeksikään hermostua.
Rauhaa ei ole kotona reenattu kun toi on kotona rauhalllinen muutenki. Emmää voi sitä petiltä pyytää mun luo rauhottuun kun toinen jo on niin rauhallinen.
Omasta mielestä ollaan edistytty 🙂 Ylihuomenna Kantoluodon semma, taas tulee pää täyteen asiaa…..
… neuloon villasukkia 🙁
Mitähämmää taas mietin? Tai en miettiny? Kurssiin kuuluu parikertaa kaudessa kisanomainen reeni. Nyt kun olen reenannu mielentilaa ja ajatellu että se pitää saada kuntoon ja sen ympärille tekniikka, niin mitähämmää mietin ku lähdin tuohon reeniin?
Sain numeron yksi eli aloitin. Pihalla otettiin siruntarkistus ja meni ihan ok. Siirryin sisälle halliin jonne oli keskelle kenttää laitettu sekä hyppy että kapulateline. Toi riehaantu ihan sataselle, koitti änkätä telineelle, sitte sivupäydällä olevaan kassiin. Ja huusi. Pallo oli repussa ja taskussa vaan nameja. Kontaktista ei hajuakaan. Ei tullu mitään – ja niimpä otin koiran ja vein sen autoon ja jätin leikin siihen kun mullaki keitti śiinä vaiheessa jo aika reippaasti. Olisin saanut ottaa lopuksi reenin mutta lähdin ajelemaan takas kotiin,
Ollaan vielä niiiiiin kaukana kisakunnosta että ihan idioottia lähteä kisamaista edes kokeileen. No, empä mene toista kertaa.
Lokakuussa kävin ja sain taaplattua seuruut ja jäävät. Tasamaanoudossakin hermostu vasta kun piti viedä kapula takas telineeseen. Siihen asti suht siisti kisanouto. Mutta joo, syksyllä olinki reenannu. Talvitauko ja opit niin ohuessa että alusta saapi taas aloittaa. Mutta jos nyt koittas tuota mielentilaan ensin ja tekniikkaa vasta sitten. Huoh!
Otsikostakin voi jo arvata että ei niin hyvin. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Viime aikoina ollut niin paljon onnistumisia että piti tulla tämäkin. Oppia, oppia taas
Pääsin ajoissa töistä, otin pikakuoleman ja mielestäni pirteenä reeneissä. Kuitenkaan en oikeen ajatellut mitä tein. Sisään mentiin rauhalla, pallo repussa. Ennen takin riisumista yms palkkailin namilla kontaktista. Oli aika levoton. Pallon otin kai liian aikaisin. Pelasin pallon kans koko tunnin. Oli kuitenkin hiljaa (pari ääntä seuruuseen lähdössä) ja irrotukset oli riidattomia kun tehtiin seuruuta ja eteentuloa.
Seuruun perusasennossa pitää sanoa seuraa että pysyy suorana. Odotuarvo pallopalkalle on niin iso ettei meinaa malttaa. Riitta mietti ääneen asiaa, kun kisakentille tähdätään niin tulevaisuudessa pitää miettiä tarkkaan miten päästä pallosta eroon tottikseen menossa. Palloa ei vaan voi jättää kentän laidalle/reppuu tms. Lelupalkalla tekee hienoa seuruuta mutta kun lelu on pois tulee eteen, poikittaa, kulkee mukana muttei seuraa
Eteentulot makuulta siten että takapää tulee alle onnistui hyvin. Kun ei tullut ihan suoraan malttoi korjata, hiljaa
Koko tunnin pelasin pallo kans ja kun lopuksi piti ottaa paikkamakuu otin pallon irti (antoi suht nätisti) ja kun laitoin sitä taskuun niin koitti varastaa, ihan reippaasti silleen että hampaat osu käteen ja pari pientä reikää tuli. Että miten sen rajan tolle näytän? Jos otan pannasta/korvasta niin nousee vaan? Paikkamakuusta nousi useasti ja meni kelpien luo kun sitä palkattiin!! Ikinä eikä milloinkaan ole lähtenyt reeneissä toisien koirien luo. Ihan hyväntahtoisesti meni ja kiltti on, mutta jos se toinen ei tykkääkään ja tulee päälle niin tappelu tulee satavarmasti. Toi on kuitenki niin iso että en halua tietää mitä tapahtuu jos se alkaa tappeleen kelpien kokosen kans.
Positiivista että lelun taskuun laitossa ja paikkamakuussa lähdöstä olin itse koko ajan rauhallinen. Ja karkaus kelpien luo -hässäkkä ei mitenkään jääny kumpaankaan koiraan. Hallilta poistuttiin rauhallisena, molemmat 🙂
Irrotusta pitää vielä katsoa, mälvää vielä aika kauan. Ja miten saan lelun taskuun asti? Tähän liittyy myös mitkä on rajat ja miten toimin jos tulee rajanylitys? Miten pääsen pallopalkasta eroon? Ja pitää muistaa tunnin aikana välillä palkata lelulla, välillä namilla ja paljon laumalla. Vaihdellen (ei siis koko tuntia lelulla pelaamista)
Käytiin Porissa ja saatiin kivaa palautetta, että edistytty on 🙂 Mietittäväksi annettiin komen ärrää
Rytmi – ei tartte höpöttä koko aikaa vaan antaa koiralle rauha tehdä. Vahvistaa sopivissa väleissä tilanteeseen sopivalla äänellä. Ja muitakin sanoja/tapoja voi käyttää ku ”hyvä”
Resurssi – ne lelut on mulla ja tulee multa. Se side meidän välillä. Leluja pihalla/ metsässä/ aina mukana lenkillä… koiran tarttee olla koira eikä sen kans tartte koko aika touhuta jotain (ei vaikka se ite haluis). Voipi olla että jää kierrokset päälle. Lelujen arvo nousee jos ne ei ole koko ajansaatavilla
Raja – = ehdoton ei, tuota ei sallita. Ei missään muodossa. Niinku päälle hyppiminen, vaatteiden repiminen, tumppujen varastaminen/repiminen.
Ihan asiaa ja nyt ne on mietintämyssyssä
Riitalle olin jo etukäteen laittanut blogilinkin ja kertonu että reeneissä tullaan tekemään omia mielentila juttuja ja muiden mukana ollaan sen mitä mielentila kestää
Halliin menin lelut repussa, ei taskussa. Sisälle rauhallisesti meni yllättävän nätisti. Palkkailin heti kontaktista namilla ja teetin istu, maahan pikkujuttuja namilla enennku edes otin omat ulkovaatteet ja Pokun liivin pois. Että sain ton pikkasen purkaa itteensä. Muut teki käsikosketusta ja mä mielentilaa pallolla. Jättöjä, asennonvaihtoja, perusasentoa, parin askeleen seuruuta…Irrotusta ensin pantairrotuksella ja sitten rauhalla. Alkoi jo itse tarjoamaan irrotusta eli kävi tiputtamassa pallon mun jalkoihin. Vain 2 kertaa maasta varasti pallon vaikka olin sanonut ”odota”. En noteerannut tätä mitenkään vaan otin uusiksi. Hyvä tästä pojot mulle 🙂
Tehtiin muiden mukana kosketusalustaa ja sain tätä varten vietyä pallon reppuun ja jatkaan reeniä namipalkalla. Ilman ryöstöä pääsin siirtymään takaisin pallopalkkaan perusasennon reeniin ja taas namipalkalla lopun paikkamakuuseen.
Palkkauksen unodin antaa ylhäältä vaan palkkasin niinku ennenki takavasemmalle
Oli lähes koko tunnin täysin hiljaa, kertaakaan ei koittanu ryöstää lelua multa (ei vaikka vein pallon reppuun), sain vaihdettua pallopalkan namipalkkaan. ilme oli hyvä, suu auki. Mä en edes meinannut hermostua, kun ei ollut aiheellisia tilanteitakaan. Huikeeta:-)
Riitta sanoi lähes lopussa samoin sanoin ku Päivi: ”kun teiltä molemmilta saa tuon ylimääräisen sälän pois….”
Nyt mä oon niiiiiin oikeella tiellä ton kans 🙂 Pyhänä sit Poriin….
Nyt olen ylpeä itsestäni!
Aamulla metsälenkillä Poku tarras kiinni mun tumppuun. Otin pannasta kiinni ja sanoin muutaman tiukan Ein. Mitä tapahtui? No, tietty se puri entistä enempi kii ja alkoi riuhtoon. Tässä kohdassa heräsin: just taistelua se haluaa ja mitä enemmän lähden mukaan sitä enempi se palkkaantuu. Sitä saa mitä palkkaa. Keräsin itteni, pidin tumppukättä paikoillaan. Tumppu siis edelleen mun kädessä, osa tumpusta koiran suussa. Jos alkoi riuhtoon otin pannasta kiinni. Jätin vinkumiset täysin huomiotta. Pidin pannasta kiinni rennosti vetämättä tai puristamatta. Keskityin itse olemaan rento ja rauhallinen. Ajattelin että nyt vaikka myöhästyn töistä mutta tässä ollaan tarvittaessa iltaan asti niin että koira laskee itse kierrokset, rauhottuu ja irrottaa. Näytti olevan vähä ihmeissään kun toimin täysin eri lailla kun ennen. Tässäkin ihan sama mitä Päivi sanoi rauhasta – menee aaltoliikkeenä. Väillä riuhto ja vinku, välillä vaan vinku, välillä vaan piti hiljaa ja rauhassa, sitte taas tuli ääntä jne. Kunnes päästi irti. Kehuin – ehkä liian reippaasti kun tarras samatien takas. Sama riuhtominen, vinkuminen ja rauhassa pito vuorotellen aikansa kunnes päästi irti. Kehuin rauhallisesti ja annoin pari namia. Keräsin tumpunjämät nyrkin sisälle ja lähdin (edelleen rauhallisesti) jatkamaan matkaa. Hetken koitti näykkiä tumppukättä ja vähä takinhihaa mut jatkoi matkaa kun en huomioinut mitenkään.
Niinku Jari sanoi, Poku on äärettömän vahva koira. Sille ei pärjää komentamalla, taistelut häviän 100-0. Irrotuksissakin kun olen tehottomien irti -käskyjen jälkeen vaikka työntänyt sormet kurkkuun niin joo, on irrottanut. Mutta saanut pakan ku päässyt taistelemaan. Ja satavarmasti hakee taistelua myös seuraavalla kerralla. Mutta jos ei saa taistelua vaan palkitaan rauhallisesta irrotuksesta. Oppii että kannattaa irrtottaa nätisti kun siitä saa palkan. Eikä palkkaa tipu taistelusta.
Uskon, että irrotusongelmaankin on ratkaisuna mielentila ja oikeasta asiasta palkkaaminen
