Jälkikausikin korkattu! Intoo ON ja malttia sitte vähempi. Ekalla jäljellä paalulle suurinpiirtein raahasin pannasta, jälki oli mitä sattuu, nelivetoo, häntä heilui, suu auki… Huoh! Siispä mietintämyssy päähän ja taas back to basics. Eli paalulle mennään r-a-u-h-a-s-s-a. Mikä käytännössä tarkotti paljon pysähtymisiä, seisoskelu ja rauhoittumista.
Ekalla kerralla mentiin yksi askel kerralla eteenpäin. Askelten välissä oli huutoa, haukkua, vinkunaa ja riuhtomista. Mutta myös hetkiä rauhaa, istumista, peruutusta ja kontaktiin tuloa -joista taas otettiin askel kohti paalua. Paalulle meno kesti niin kauan että tais jo väsähtää senverran ja jäljen ajoikin suht nätisti. Jäljellä nameja 3-5 askeleen välein ja niiden ohi ei menty. Ajoin lyhyellä liinalla, pidin tahdin rauhallisena.
Toisella kerralla päästiin jo useampi askel peräkkäin ja kertaakaan ei alkanut haukkumaan kitarisat levällään vaikka muuten tuli ääntä ja veti. Nopeempaa myös lopetti vetämisen, peruutti, istui ja hiljeni. Edistymistä siis. Namitetun jäljen ajoi suht hyvin ja ensimmäisen esineen jälkeen saran suuntaisen loppusuoran jopa hyvin.
Kyllä se on niin että uusissa, vieraissa paikoissa koiralle pitää antaa kunnolla aikaa tutustua ympäristöön ennen varsinaista reeniä. Siis ihan kunnolla kiertää kenttää ja ympäristöä, olla paikalla ja antaa koiran rauhassa tarkkailla sekä silmillä että nenällään ympäristöä. Pelkkä pikainen kentän ympäri kävely ei Pokulle riitä.
Nyt mitä äkkiä tulee mieleen niin reeni Häijäässä meni hyvässä mielentilassa kun tulin paikalle ajoisssa, kierrettiin kauppakeskusta ja ihmeteltiin ohikulkijoita. Porissa Honkkarin (oliks se honkkari?) pihassa taas oli aikamoista liivissä roikkumista ja huutoa. Siellä kun alettiin reenaan melkein heti. Eilen pk-kentällä Ulvilassa ihan loistava reeni. Tultiin ajoissa paikalle, käytiin kusilenkillä, tepasteltiin kentällä ja myös oltiin vaan paikalla. Poks tiesi että ollaan pk-kentällä (esteet) ja pikkasen kilahti kun koutsi tuli paikalle mut äkkiä ymmärsi ettei olla purureeneissä. Aivan loistava reeni, hyvä ilme, keskittynyt, vaikka ympärillä tapahtui ’(kaikki kyllä huomioi) ja yks tyyppi vielä heilui kameran kans kentällä. Välillä huilas ja veti henkeä mutta pian palasi takaisin kanavalle. Loistavaa!!!!!
Erityisesti uusissa paikoissa pitää antaa aikaa mutta minun pitää muistaa myös tutuissa paikoissa antaa kunnolla aikaa koiran huomioida missä ollaan, tarkkailla ympäristö ja odottaa että itse tulee kanavalla.
Toinen huomio eilisestä se, että aina ei tarvitse tehdä istu, seiso, pysy paikalla, ole sivulla… temppuja kamalan paljon vaan enemmän palkkausta pelkästään hyvässä mielentilassa yhdessä olemisesta. Siitä hyvästä mielentilasta. Eilen oli vain minun asennon vaihtoja seiso maahan, luopumista namista, suorapalkkausta. Kävin pari kertaa sivulla, siinä kontaktia ja luopumista namista. Reeni kesti n 20 min ja siinäkin keskittymistä koiralle tarpeeksi. Piti välillä huilitaukoja ja autossa oli ”nallekarhuilme” eli vaikka tehtiin vähän mutta kun oikeesti keskittyi niin oli kyllä väsyi. Loistava reeni siis <3
hiphei! Aamulla ruokakupin kans kapulanpitoa ja ekaa kertaa oli koko toimituksen ajan täysin hiljaa! Siis ei pihaustakaan! Istui eteisessä, ruokakuppi oli pöydällä valmiina, otin kapulan ja menin luo, annoin kapulan suuhun, muutaman sekunnin pito ja otin kapulan pois. Koko toimitus t-ä-y-s-i-n hiljaa! Tämä yksi toisto riitti kun oli niin superonnistuminen. Tosin suu oli aikas auki ja kapulan paikka olisi voinut olla parempi mutta niitä reenataan sitten kun tällä mielentilalla pitää kapulaa edes jotenkin. Häpihäpihäpi 🙂 Huomenna saan varmaan ohjeita miten jatkaa tästä.
Iltalenkin jälkeen vielä hiekkamontulla purkista luopumista. Näin kurakelillä toi on loistava paikka, siellä on erilaista soraa kekoina ja kun valitsi sellaisen karkeamman sorakasan niin sen vieressä ei ollut ollenkaan kuraista ja aika isolla alueella sai reenin tehtyä kuivin jaloin 🙂
Oli jo erittäin hyvässä mielentilassa kun tuli autosta ja kun kerran oli jo ”tuttu” paikka niin melkein heti otin purkin. Pyysin istumaan ja odottamaan ja vein purkin muutaman metrin päähän ja menin vierelle. Koko ajan rauhallisesti kehuin ja pyysin odottamaan. Hyvästä kontaktista suu aukinaisena pääsi purkille.
Toinen reeni sama alku mutta kiersin koiran edestä sen taakse ja vein purkin taakse. Kontakti ja muutama kädestä namista luopuminen ja pääsi purkille. Ihmeen nätisti antoi purkin olla takana eikä juurikaan vilkuillut sitä.
Kolmas reeni, alku sama mutta menin viereen ja lähdin siitä suoraan taakse ja vein purkin muutaman metrin päähän koiran taakse. Siitä muutaman askeleen ”seuraaminen” (oli ihan liian edessä ja vinossa mutta siihen en nyt kiinnittänyt huomioo kun kerran oli kontaktissa ja tuli mukana) muutaman kerran. Välipalkkana namia, viimeisestä purkille.
Ääntä tuli hiukan mutta eipä tuota ihan heti täysin hiljaiseksi kannata edes yrittää. Kunhan ääni vähenee. Kertaakaan ei haukkunut eikä huutanut, ei käynyt kiinni eikä edes näpsinyt. Suu oli enimmäkseen rennosti aukiKerran pompahti etutassut ilmaan mutta muuten pysyi neljällä tassulla koko ajan. Oikein hyvä reeni 🙂
Tässä kun on iltaruoka syöty niin rauhareeni illan päätteeksi ja nukkumaan!
Eilen perjantaina kun kävin kroatin kans Ylöjärvellä niin samalla reissulla vähä reeniä Nokian Cittarin pihassa. Sain jopa hyvän kontaktin, että purkki oli takana. Taisin ottaa jopa askeleen purkista poispäin että koira oli sivulla. Kertaakaan ei huutanut eikä käyny kiinni. Edistystä! Reissusta kiiruusti töihin, kauppa oli auki klo 21 asti ja tänään la aamulla taas takas töihin, että en kerinny päivittään ennemmin, ja nyt en enää yksityiskohtia muista.
Tänään lauantaina sitten suhteellisen väsyneenä ja kaikkeen tympiintyneenä työpäivän jälkeen lähdin lenkille vesisateeseen. Purkit ja reenisuunnitelmat jätin suosiolla kotiin. Namit taskussa sain idean että pyydän kiertään puun ja kun tulee rauhassa mun luo niin palkkaan nameilla ruhtinaallisesti. Kiersi puun joo, mutta…. rauha sen jälkeen oli haave. Huusi, hyppi, koitti kaulukseen, hihaan ja liiviin kiinni. Mutta positiivista: siis koitti kiinni, näpsi, mutta ei tarrannu ja irrotti heti kun otin pannasta kiinni :-). Kierrä liittyy ehkä liikaa ipo -piilonkiertoon + mitään noin kiihdyttävää ei vielä kannata edes ajatella. Että just, tämmösiä ideoita toivottavasti ei hetkeen pälkähdä mun päähän…
Huomenna parempi päivä – molemmille keväthuoltoa eli pääsevät hierojalle.
Kun se purkista luopuminen on niin hankalaa kun purkki on maassa niin tänään helpotin ja purkki tuli taskusta. Tosin oltiin ihan uudessa paikassa, hiekkamontulla, että pikkasen uutta haastettakin oli. Pikkasen pomppi päälle tilanteessa kun menin viereen. Ehkä kiihdyttävät muistot tottisreeneistä kun mielentila oli mitä oli? En todellakaan edes pyytänyt sivulle kun tiesin että se on tässä vaiheessa liikaa, viereen meneminenkin oli haasteellista mutta kun menin rauhallisesti ja kehuin rauhallisesti niin onnistui. Vaihteeksi vieressä kontaktiharjoitus ja luopuminen. Eli vasemman käden liikutusta ylösalas ja viereen kauemmas. Kehua kun kontaktissa, olin hiljaa kun vilkuili muualle. Rauhallinen kiitos ja namia taskusta. Kun oli Super sai purkin. Toisella kierroksella vaatimusta lisää eli nami kädessä sama. Nyt joutui luopumaan namikädestä. Superhyvästä purkki. Viimeisellä kierroksella purkki kädessä. Pitkää aikaa en vaatinut vaan aika nopeesti sai palkan joka kierroksella. Paikka oli uusi ja tämmöistä ei olla hetkeen harjoiteltu – nyt mielummin pikkasen liian helppo tehtävä kun ahnehtia liikaa
Ja hei, vaikka pomppas parikertaa kohti niin lopetti heti kun otin pannasta kiinni. Ääntä tuli hiukan mutta kertaakaan ei huutanut eikä haukkunut. Aivan loistavaa 🙂
Vielä vois rauhareenin tehdä mutta toi makaa jo kyljellään petillään…
Tänään oli mulla vapaapäivä joka vierähti omissa reeneissä PT:n kans, töissä ja pitkin poikin kylää juoksennellessa kaikenmaailman asioilla ja tätä taloa raivatessa. Että koirilla lähes vapaapäivä, lenkkeilyä ja omalla tontilla oleilua. Paitsi pieni pitoreeni iltaruoalla. Ääntä tuli heti kun kapulan annoin, sylkäs pois ja pyysin nostamaan maasta ja pitämään nätisti. Nätistä rauhallisesta pidosta palkaksi ruokaa. Toisella kerralla pelkkä pito ja vähän tuli taas ääntä mutta rauhallisesti piti. Kaks viimeistä sitten ihan vaan että on hiljaa ja minä olen kapula kädessä koiran edessä. Siitä palkka. Jos ei ole ihan hiljaa kun annan kapulan niin helposti pyöräyttää kapulaa suussaan tai pitää suuta auki/aukoo suuta. Että seuraavalla kerralla ihan hiljaa oloa että minulla kapula ja jos se onnistuu niin sitten vasta seuraavaan vaiheeseen.
Pitääpä päivittää ahkerammin kun näitä luetaankin 🙂
Sunnuntaina tehtiin rauhareeni ja lyhyt verijälki. Rauhareeni oli silleen ”helppo” kun mielentila oli valmiiksi rauhallinen kun koirat iltapäivällä tuli pihalta sisälle. Äkkiä rauhoittui kyljelleen ja huokaili
Maanantaina purkiteltiin ja rauhoituttiin.
Purkkireeni lenkin jälkeen. Reenissä oli haastetta, tiesin, kun kello alkoi oleen jo yli kahdeksan illalla ja lenkilläkin koko ajan katoi ja pelas jonku kävyn, kepin tai kengän (jonka löysi metsästä) kans. Aluksi pelkkää namitusta ja yksinkertaisia juttuja. Ääntä tuli taas reippaasti (=huusi), jonka jätin huomioimatta. Jotain keppejä tms koitti näykkiä maasta mutta nekin jätin huomiotta. Muutaman kerran pomppas päin, näykkäs hihasta tai liivistä, jolloin otin kaksin käsin pannasta kiinni ja sanoin rauhallisesti ”Ei”. Uskoi ja lopetti :-O Siitä sitten kohta jo rauhoittui ja sain tehtyä kolme lyhyttä purkkireeniä. Eli siis jätin koiran, pyysin odottamaan, laitoin purkin maahan, tein pari helppoa tehtävää kanavalla ja vapautin purkille. Olin tyytyväinen reeniin, etenkin tuohon alkuun kun noinkin nopeasti lopetti meuhkauksen ja meuhkauskin oli aika iisiä
Heti kotiin tullessa rauhareeni perään. Lähtötilanne oli eilistä haastavampi kun tein heti lenkin ja purkkireenin jälkeen kun tultiin kotiin – tai sitten ei kun oli lenkillä ja reenissä saanu purkaa itseään. Kuitenkin iltaruokaa odotteli ja kroati ramppas eestaas ruoan toivossa mikä oli häiriönä. Kotona en ole pitänyt pantaa vaan pyytänyt viereen, siihen se on tullut ja jäänyt. Käsi kyljelle kevyesti, alussa katseli kroatin ramppausta mut pian laittoi pään mun polvellle ja noin vartissa meni kyljelleen ja huokaili. Silmät oli väärinpäin ja ekaa kertaa tais oikeesti nukahtaa. Ainakin luulen kun pidin kättä kevyesti lavan päällä paikallaan niin teki muutamankin ”unisätkyn” ( semmoinen sätkähdys mikä itsellekin joskus tulee juuri kun on uneen vaipumassa). Oikein tyytyväinen olen tähänkin!
Ruokakupilla vielä kapulan pito. Olen joutunut ottamaan kapulan aika nopeeta pois ettei tiputa. Kun olen reenannut vain kapulan ottoa ja hyvää pitämistä, enkä kuitenkaan ole halunnut että kapula putoaa. Nyt halusin, että voin ottaa kapulan rauhallisesti pois ja silti pitää loppuun asti nätisti. Tietty kyllä putoaa siksi kun pitoaika on liian pitkä (tajusin just). Olisi pitänyt tietty ihan ekaks reenata pelkästään että ottaa kapulan nätisti. Sitten sitä että pitää nätisti – kuitenkin omat kädet kapulan lähellä (tietty olin noussut itse pystyyn oman kädet sivulla ja se kapula tippuu just silloin ku ojennan kädet kapulaa kohti. Tyhmä minä!) No, reeni meni kuitenkin niin, että pikkasen tuli ääntä mutta otti kapulan nätisti, piti suht nätisti (suu oli välillä vähä auki) mut tiputti heti kun ojensin käsiä kapulaa kohti. Kehuin rauhallisesti kun piti nätisti ja olin hiljaa kun tiputti kapulan. Annoin kapulan takaisin suuhun ja taas tippui ennenku kerkesin rauhallisesti ottaa pois. Kolmannella kerralla sain otettua kapulan rauhallisesti ja siitä saikin ruokakupin enkä tehnyt toistoja. Juu, täytyy saada tuo pito vielä varmemmaksi eli reenata tosi lyhyitä pitoja niin että omat kädet on kapulan lähellä ja pystyy siitä rauhallisesti ottamaan kapulan pois. Siitä vähitellen pidentään aikaa ja omia käsiä kauemmas pidon aikana. Ja omien käsien liikuttelua kapulan lähelle/kauemmas – sitten joskus…. Tän kapulan kans olin taas ”pikkasen” hätänen ja etenin liika nopeeta enkä muistanut palastella tarpeeksi. Jotain hyötyä tästä kirjoittelemisesta on – kun kirjoittaa mitä teki niin hoksaa (ainaki nyt hoksasin) mitä tein väärin ja miten korjaan.
Porissa tuli poikettua ja taas repussa uusia työkaluja. Pikkasen oli vaikeeta ja liiviin tuli taas pari uutta repeämää. Jotka kotona paikkasin jesarilla 🙂 Vielä ei kanntata uutta ostaa.
Nyt siis ollut ohjelmassa ihan yksinkertaisia liikkeitä, haettu keskittymistä, kanavalle hakeutumista. Namipalkalla taskusta ja purkilla. Purkki(kin) tuppaa kiihdyttämään aikalailla, joten hyväksi käytännöksi osoittautunut, että aika pitkä pätkä taskunamilla ja rauhallisella kehulla pieniä tehtäviä ennen purkkia. Ja nameja saa antaa aika tiheeseen tahtiin että ei hermostu. Muutaman kerran napannut hihasta tai liivistä mutta heti päästänyt irti. Johtunut liian pitkästä palkkaamattomasta pätkästä.
Purkin maahan laittamisesta (liian nopeesti heti reenin alussa) alkanut huutamaan, koittanut varastaa ja saanut varastettuakin purkin. Onneksi antanut purkin minulle ilman riitaa. Huudon jättänyt huomiotta ja namittanut/päästänyt purkille kun huuto loppunut ja tullut kontaktiin.
Tänään aamulla reenasinkin vain purkista luopumista. Ensin ihan autosta tulo ja istuminen siten että vain vähän liikuin. Sitten jätin istumaan ja käskin odottaa. Siirryin metrin päähän ja laitoin rauhallisesti purkin maahan koko ajan odota -käskyä rauhallisesti ja kontaktissa. Menin eteen, kehuin, namitin. Menin viereen, kehun ja namitin kontaktista. Kun oli kontaktissa ja suu auki päästin rauhallisesti purkille. Ja edelleen kehuin rauhallisella äänellä. Ääntä tuli välillä (vinkua) ja hätäseen vilkuili purkkia mutta ei hermostunu, ei käyny vaatteisiin kiinni, ei huutanu! Hyvä reeni 🙂
Nyt pitää muistaa – olla todella rauhallinen – olla yrittämättä liikaa, edetä pienin askelin. Autosta tulee jo nätisti. Kanavalle tulee jo aika nätisti. Purkista luopuminen pitää nyt seuraavaksi saada sujumaan ennenku alan ahnehtimaan ihmeellisempää. Istu, maahan, odota – nämä osaa, näitä voin tehdä kun on hyvässä mielentilassa, rauhallinen. Muistaen kehua rauhallisella äänellä ja palkata riittävän tiheään.
Kapulan pitoa on reenattu ruoka-aikaan. Ruokakiposta otan lautaselle ruokalusikallisen ruokaa. Kapulan pito, rauhallista kehua kun pitää, irrotus. Ja saa ruokaa. Pitoaikaa olen vaihdellut, välillä riittää pelkka kapulan otto. Ajat olleet vielä tosi lyhyitä. Pikkasen välillä kapula pyörähtää suussa ja saattaa ääntä tulla mutta jo ottaa kapulan suuhun, ei pureskele eikä juurikaan edes tiputa. Pari kertaa olen vienyt käsiä kapulaa kohti pidossa, mutta helposti tällöin tulee ääntä, suu aukeaa tai kapula pyörähtää suussa eli vielä pitää vahvistaa pelkkää kapulan suuhun ottamista ja pitoa.
Purkissa on ollut omaan karppiruokaa, mikä kelpaa enemmänki ku hyvin- Nameina ollut kivipiiraa, mitä olen keittänyt ja kuivurilla kuivattanut pintakuivaksi. Kokonaisina ovat senverran isoja että pureskeleekin niitä.
Että etenee etenee 🙂
Tilannekatsausta taas…
Rauhareenit etenee kivasti 🙂 Kotona kopsahtaa kivasti kyljelle kädellä
Kapulan pitoreenit on taas jääny. Pitäs jatkaa
Autosta tulot sujuu jo hyvin. Eilen mejäreeneissä ääntä tuli ihan kiitettävästi mutta nätisti pysyi autossa valjaiden laiton ajan ja tuli vasta luvalla rauhallisesti pois. Koton tulee autosta vasta luvalla, välillä kotona pitää muistaa pyytä ulos autosta kun väsyneenä vaan avaan häkin ja tää istua tönöttää häkissä eikä tule ilman että pyydän/annan luvan.
Kanavalle tuloa ollaan reenattu jonkuverran ihan vieraissa paikoissa. Autosta ulos tulossa kun laittaa taluttimeen menee hiukan aikaa kun on intoo päästä kattoon missä ollaan. Mut nätisti tulee ja nopeesti hakee kanavalle, välillä jopa ihan itse tulee istumaan eteen. Palkka laumalla ensin ja perään namia. Ihan muutaman istumisen olen pyytänyt mutten mitään varsinaista tottista vielä
Leluja ollut ainoastaan pihakongit, joiden kans saa temuta itekseen pihalla. Yhden kerran aamulla (kun käytin autoa että ikkunat sulaa) lähdin peliin mukaan. Itse en koskenut leluun ollenkaan mutta pyysin irti, odotin katsekontaktin ja vapautin lelulle samalla kehuen innokkaasti. Muutaman kerran pyysin istu tai maahan ennen vapauttamista. Tavallisesti antaa lelun nätisti kun menee autoon, tämän lelupelin jälkeen ai heti autossa irrottanut mutta vaihtoi namiin välittömästi.
Haluaisin taas ottaa lelun mukaan reeniin, edes joskus. Se kuitenkin on se ihan paras palkka. Mutta nyt on rauhareeni, kanavalle tuli ja minusta myös meidän suhde nyt niiin hyvällä mallilla etten uskalla ominpäin alkaa eteneen.
Ja jälkikausi on korkattu kans. Mejä tehtiin viikonlopulla sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantai oli tän vuoden eka jälki ja kohnaus sen mukainen. Toisaalta siinä kiihdytti se, että olin yksin reenaamassa ja koirat autossa odotti kun tein jäljet. Sunnuntaina Sari oli tehnyt jäljet valmiiksi, ettei koirien tarvinnut odottaa autossa ja katsella sieltä mua kun rämmin metsässä (minne ne olis halunnu päästä HETI kans) ja keräs kierroksia.
Niin, valoa kohti mennään lujaa vauhtia 🙂
Jotain reenintapaistakin ollaan taas tehty. Ja ihan alusta taas aloitetaan. Pirkkalassa ollaan käyty rauhoittumassa ja etenee, etenee. Pantarauha jo hyvällä mallilla, nyt työnalla kosketuksesta rauhoittuminen. Pikkasen oli ensimmäisellä kerralla viime sunnuntaina ihmetystä, mutta lopulta onnistui rentoutumaan kyljelle. Yes! Eilen kotona kans sain menemään rentona kyljelle. Näitä pitää nyt reenata kotona ja aloittaa helposta ajankohdasta eli iltaruoan jälkeen. Ennen ruokaa tai ennen lenkille lähtöä on odotus siinä ruoassa tai lenkissä. Aamulla taas turha koittaa kun pitää vilkuilla kelloa että kerkii töihin. Ja aamulla lenkkeillään mahdollisimman myöhään muutenkin ettei tulisi niin pitkää päivää sisällä. Mutta pikkuhiljaa vähitellen eteenpäin
”Tottisreeni” on ollut ihan taas sitä kanavalle tuloa. Vasta ainoastaan auton luona lenkin jälkeen. Ja siinäkin on ollut tarpeeksi kun olen koittanut pidentään kanavalla oloaikaa ennen palkkaa. Välillä tulee ääntä mutta jätän sen täysin huomiotta. Tai lähtee hakemaan keppiä tai puuhasteleen omiaan. Annan mennä. Kerran ryösti mun taskusta taluttimen ja riepotti sitä kun suurintakin palkkaa. Irrotus kesti, pirunilmekin tuli. En hermostunut mutta kävi mielessä että tää nyt sitten kestää. Mutta eipä kestänyt. Aika nopeeta irrotti, hyvällä ilmeellä antoi laittaa taluttimen takaisin taskuun. Siitä sitten saikin superkehuja ja taskut tyhjäksi nameja. Yllätti mut!
Seuraava vaihe olisi kanavalle tuloreeni taluttimessa, kuitenkin vielä häiriöttömässä paikassa. Siitä sitten pikkuhiljaa vaikeimpiin paikkoihin ja pieniä tehtäviä mukaan kun alkaa vakaasti olemaan kanavalla. Toistaiseksi tehty ainoastaan lauma- ja namipalkalla.
Kapulan pitoa tehnyt kerran, ennen aamuruokaa. Rauhallinen mielentila sai aikaan ettei halunnut edes ottaa kapulaa suuhun !!! Kun ennen (kiihtyneessä tilassa) ryösti kapulan ja järsi ja pyöritteli sitä suussaan. Nyt siis palkkasin ihan ensin kapulan katsomisesta ja sitten suuhun ottamisesta. Pitoja kun tämä etenee ja rauha säilyy. Yllättävää tämäkin!
Autosta tulot on sekä kotona että lenkillä jo helppoja, kiltisti istuu odottamassa lupaa tulla ulos. Vieraissa paikoissa haastavampaa mutta entiseen verrattuna helppoa.
Pian on jo niin valoisaa, että pystyy reenaileen jotain töiden jälkeekin. Että etenee etenee 🙂
Ollut taas niin pimeetä että vain sunnuntaina pääsee lenkille valoisalla. Muuten mennä otsalampun ja koirien valojen kans pimeydessä
Toisaalta kun pallien poisto toi mörköjä yms ja Maare sanoi että voi mennä puolikin vuotta että hormoonit tasaantuu niin senkin (ja mun pimeysväsyn) takia on reenaus jäänyt vähiin.
Bra -vapauttamista ollaan kyllä lenkkien lomassa reenattu. Ja sitä että minulta ei saa varastaa eikä mun vaatteissa olla kiinni. Tätä lenkillä kun toi löytää metsästä aina jotain lippikisiä, kenkiä (?) yms ja kantelee niitä sitten mukana ja tarjoilee mulle josko niillä pelattas
Ja pihassa ollaan pelattu kahdella pihakongilla. Poks pyörittelee toista ja toinen suussa. Mä otan toisen käteen tai laitan jalkojen väliin (pallo maassa). Sitä ei saa ottaa ennenku annan luvan – kontaktista, toisen lelun irrotuksesta, maahanmenosta tai istumisesta. Sitte leikitään. Joskus otan lelun kainaloon ja pyydän sivulle – jätän koiran ja menen itse kauemmas ja joskus lähemmäs, joskus koiran eteen joskus etuviistoon oikeelle koira takana, joskus vasemmalle että olen sivuttain tms siis omaa paikkaa ja asentoa vaihdellen. Lelua ei saa varastaa. Kun on sivulla suu auki saa palkan ja sitten leikitään.
Muuten Poku on ollut jotenkin paljon rennompi ja hyväntuulisempi. En muista yhtään tilannetta missä olis tullut konfliktitilanne, enkä myöskään tilannetta jossa itse olisin hermostunut. Nämä kaksi asiaa kulkevat ehkä käsikädessä….
Ja nyt myös ruoka kiinnostaa 🙂 Kotona on ennekin tullut sohvalle kun menen maate lukemaan kirjaa. Jalkopäähän makaamaan. Nyt tulee jalkojen väliin pää mun jalan päällä ja kerjää rapsutuksia örisemällä ja katsekontaktilla. Siittä on tullu sylikoira 🙂 Muutenki kotona renompaa kun Nupokaan ei enää komentele Pokua eikä Pokun tarvi väistellä sitä. Pallien poisto molemmilta oli ihan hyvä veto!
Kun tuli koutsilta lupa ilmota kokeeseen niin minähän ilmosin – vaikka kaikki vähä vaiheessa. Kaks viikkoon oli intensiivistä jälkee. Vieraita, harhoja, esineitä, ojien ylitystä, teiden ylitystä, sänkkäriä, pitkää heinää, rehupeltoo, vieraita peltoja… että sai toi yhteistyön reenaus tekniikan alle hetkeksi.
Tulosta kokeesta ei tullut mutta roppakaupalla oppia. Mm että suora ei tarkoita suoraa pisteestä A pisteeseen B vaan se on yhtäjaksoinen jälki (ehkä jopa spiraalia, kaarretta tms) kunnes tulee kulma tai piikki. Ja että 10-15 cm rehupelto ei välttämättä ole tasaista peltoa vaan se voi olla rutikuivaa savimaata jossa on sielätäälä rehutupsuja, välillä jopa pitempiä pätkiä. Mulle sattu arpaonnella tämmönen pelto ja meinasin paalulta lähtee kotio kun ajatus oli että olenko epäreilu koiralle jos sen tolle pellolle vien. Seilausta paalulta alkaen (mun epätoivo varmaan tarttui koiraan) mut kun tuomari oli menny niin taaplattiin jälki loppuun, työnjatuskan kans. Mut äärettömän opettavainen päivä!
Nyt sitten toki jäljestetään mutta keskitytään reenaan suhdetta, se kun auttaa myös työskentelyä jäljellä. Viimeks jälkireeneissä Niina sano että ihan pikkasen alkaa näkyyn laumalla olo – jota tarviteen etenki esineilmasussa.
Ens su on Päivin reenit ja nyt sit tällä viikolla päivittäin reenattu. Eri paikoissa, koira remmissä (muuten lähteny hakeen keppejä, risuja, käpyjä tms sijaistoiminnaksi ettei tarttis keskittyä vaan sais riekkua). Viimeksi läksyksi saatua kontaktista laumakehua ensin, sen jälkeen namia taskusta. Jos on superhieno niin palkka on useita nemeja. Lopuksi superonnistumiseen purkki taskusta ja autoon. Ihan ääntön ei ole ollut mutta aikas, liiviin käy mutta irrottaa heti. Saanu jopa kieltää eikä ala kiehuun.
Tänään kolmas päivä putkeen että reenattu 1-2krt/pv ja tänään ekaa kertaa ei tuli kanavalle, pysyi siinä ilman että piti laittaa remmiin. Tein peruskontaktin lisäksi ”seuruuta” (=kulki mukana kontaktissa) muutamaa askelta eteen, käännöksiä molempiin suuntiin, kaarroksia molempiin suuntiin ja peruutusta. Kaikkia pienissä pätkissä. Ensin tehtävä, kehu, tauko, nami taskusta (jokakerta ei namia vaan pelkkä kehu), uus tehtäävä, kehua kun kanavalla, tauko, namia. Lopussa superonnistumisesta purkki, superkehut ja autoon. Hei, mä alan uskoon että saadaan joskus vielä tottisosuus tehtyä ilman kiehumista, hyvässä mielentilassa mahtavalla yhteistyöllä, sillä voimalla mitä Pokussa on 🙂
2016 ipo sm-1 Maija koulutti ja keräs rahaa MM- matkalle. Joo, tykkäsin 🙂 Samoilla linjoilla kun Niina: ilman pakotteita, koira saa itse hoksata, koiraa tukien ja alussa helpompaa
Mun top3 treenattavaahan on: tahti, harhat, esineet
Jälki oli n 700 askelta, 4 kulmaa, 6 esinettä, 4 harhaa. Jees jäljestys, tahti, kulmat ja harjat. Näistä ei huomauttamista eikä kommentoitavaa. Mulle uutta että koiran pitää tarkistaa paalu – jätin liian lähelle alussa, kävi tarkistaan paalun, laitoin istuun, eikä se enää sit tarkistanu kun lähtein jäljelle – > pitää jättää kauemmas.
Ja esineet: jäi esineelle, hidas maahanmeno vasta käskystä, käänty lonkalle, söi heinää. Maijan kommentti ettei tarkasti tiä tarkasti mitä esineillä kuuluu tehdä, ruohonsyönti sijaistoimintaa. Voipi olla just näin. Jos esineillä vino/esineen päällä niin vie namilla ohjaten oikealle paikalle. Esineillä vietetään aikaa ja rauhoitutaan. Ruohon syöntiin kielto, kun tarjoo kontaktia niin namia ja kehua, seiso itse. Reenaa esineet erikseen kotona. Käsi esineen päälle, odota kun menee mahan, naks kehu ja namia, siirry ja toista. Esineet jäljelle kun itse hakee esineelle ja menee maahan. Nopeesti alko tuleen maate esineille kun lopussa tehtiin tätä. Ääntä tuli vielä (epävarmuutta) mutta tähän ei puututa nyt.
Jos koira juoksee, vetää – anna puolipidätä pehmeällä kädellä (=rauhoitu), löysää (tehosko) jos ei niin toista. Jatkuva veto saa laittaan enempi vastaan
Jos jättää esineen, palauta takas. Esineitä ei jätetä!
Kulma – uloin jalka 45 astetta. kun tämän osaa, pyöreät kulmat helppoja
Hämykulma – viimeinen askel painettu kunnolla. Jälki loppuu, poistuminen sivulta. Ajo lyhyellä liinalla koiran perässä, kun menee yli laita namia viimeiselle askeleelle heti kun perse ylittäny askeleen. Ihanne olisi että koira kun haistaa namit peruuttaa viimeiselle askeleelle syömään namit. -> jos askeleet loppuu, palaa peruuttamalla nopeasti jäljelle
Piikki – namia kärkeen, ala lyhyellä liinalla ja varmista että ei poikkea jäljeltä. Piikin jälkeen ei heti namia ettei lähde oikoon.
Ennen kisaa, tyhennys (vaikee jälki, koira antaa kaikkensa), pari helppoa ja kivaa, tarkennus (puututaan kaikkeen)
Jälki loppuu aina ruokapurkkiin, ei esineeseen. Koiralla mitä tavoitella, jaksaa jatkaa kun tietää että ruokapurkki tulee jossain vaiheessa.
Jäljellä aina nameja vaihtelevasti – koira saa itse palkata itsensä jos haluaa, pakko ei ole syödä
